Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Keijutar, 30.07.2010 22:21
Katsottu 1302 kertaa
Laskevan auringon säteet leikkivät pienen lähteen hauraalla pinnalla kimmeltäen punaisina timantteina osuessaan hiljaa lausuttuihin sanoihin. Tuulenvire saa pinnan värähtämään. Kuiskaukset kietoutuvat toisiinsa, vaimenevat tuskin kuultaviksi henkäisyiksi. Aurinko kutsuu lapsensa luokseen. Kevyt usva hiipii ylle kuin huopa, peittää näkyvistä yksityiskohdat paljastaen vain utuisen hahmon, joka ei kuulu kenellekään. Kyynel kihoaa silmään, vierii poskelta leualle, tanssii villisti pudotessaan ilman halki, sulkee silmänsä tavoittaessaan lähteen tyynen pinnan. Täydellisyyden sirpaleet laulavat omaa lohdutonta lauluaan, helisevät varistessaan särkyneenä salaisuutena yhä horjuvamman ylpeyden ylle. Jos katsot tarkkaan saatat nähdä oman haavoittuvaisuutesi pulppuavan täydellisyyden illuusion pohjalla.