Kirjoitukset

Bella, toisenlainen vampyyri

BellsQ, 13.08.2010 19:22
Katsottu 3117 kertaa

Alkusanat: Bella on tavannut Edwardin perheen, ja tietää heidän olevan vampyyrejä, mutta mitä tapahtuisi jos... ...Jacob olisi leimautunut Bellaan? ...Se vaikuttaisi Bellaan? ...Bella haluaisi olla silti vampyyri? Mitä Bella tekisi, jos hänestä tulisi uuden rakkaansa (Jacobin) vihollinen? Mitä Edward tekisi? Luku 1 Aamupalan jälkeen kävelin eteiseen lähteäkseni kouluun. Otin takkini ja laitoin sen päälleni, ulkona on kylmä. Mietin tulisiko Edward taas hakemaan minua kouluun, vai ajaisinko sinne itse? No, kuka sen voisi tietää, ellei kyseinen henkilö itse. Avasin oven ja astuin muutaman askeleen ulospäin, kunnes näin hänet nojaamassa autoaan vasten. Hän näytti.. kauniilta. Hänen kalpea ihonsa hehkui hieman aamuauringossa, mutta sääennuste ja Alice olivat luvanneet pilvistä säätä. Jos ette vielä tienneet, Edward ja hänen perheensä olivat vampyyreitä, mutta he elivät eläinten verellä. Edward oli kuvaillut sitä samaksi asiaksi, kuin ihminen söisi tofua. Se ei tyydytä nälkää täysin, mutta se pitää vahvana. Alice taas on Edwardin "sisko", joka Edwardin tavoin omistaa erikoiskyvyn. Alice näkee tulevaisuuteen, mutta näyt ovat subjektiivisia. Edward kuulee ihmisten ajatukset, mutta kumma kyllä, minun ajatukseni pysyvät häneltä salassa. Edwardin kasvatusveli Jasper pystyy muuttamaan ihmisten tunteet haluamikseen. Jasper ja Alice ovat yhdessä... Edwardin aiheuttamasta hämmennyksestäni päästyä käännyin ja laitoin oven lukkoon. Sitten kävelin hänen luokseen ja toivotin hyvää huomenta. "Huomenta", hän sanoi ja hymyili. En voinut olla hymyilemättä takaisin. Kävelin toiselle puolelle aamu-auringossa kiiltävää Volvoa. Istuuduin mukavasti penkille. "Nukuitko hyvin?" Edward kysyi. Tuhahdin. Sinunhan se pitäisi tietää kun kiipeät joka yö ikkunasta sisälle ja katselet kun nukun, eli häiritset, ajattelin... HEI! Mistä nuo ajatukset tulevat? En kai minä oikeasti ole siitä asiasta vihainen? Ravistin päätäni, yrittääkseni unohtaa äskeiset ajatukset. "Nukuin.", vastasin ja yritin hymyillä. Se ei ilmeisesti mennyt läpi, sillä hän katsoi minua arvioivasti. Aiempi tuhahdukseni taisi tehdä vastauksestani huonon. Loppu matkalla emme puhuneet mitään. Mietin mitä hän mahtoi ajatella. Outoa, sillä hän yleensä kysyi sitä MINULTA. Olimme viimein koulun pihalla. En kerennyt avata ovea, kun Edward oli jo sen avannut. Hymyilin hänelle noustessani ylös. "Anteeksi", sanoin vaisusti. "Ei se mitään. Ihmettelin vain olinko tehnyt jotain väärää.", hän vastasi sekä pyyntööni, että hymyyni. Tottakai ajattelit! Ainahan sinä itseäsi epäilet... LOPETA! Lähdimme kävelemään koulua kohti, kunnes Edward pysähtyi. Katsoin häntä ihmetellen, mutta hän katsoi vain eteensä ja nyrpisti nenää. Katsoin koululle päin, ja näin hänet. Jacob? Jake oli muuttunut paljon. Hän oli leikannut kauniit pitkät hiuksensa lyhyiksi ja hän oli kasvanut selvästi pituutta. Lähdimme kävelemään nyt Jacobin suuntaan. Tunsin oloni yht' äkkiä oudoksi. Olisin halunnut juosta Jacobin luokse, halata häntä ja sanoa että kaikki on NYT hyvin. Vavahdin itse tätä mielikuvaa. Olimme aivan Jacobia vastapäätä. "Mitä sinä teet täällä?" Edward sähähti. Jacob katsoi häntä vihamielisesti ja sanoi: "Tulin puhumaan, tai oikeastaan muistuttamaan eräästä asiasta." Edward tuhahti. "No voitkin kertoa sen, niin pääset kotiin, rakki!" RAKKI?! Nyt en ymmärrä? Mistä haukkumanimet? "Tulin muistuttamaan sopimuksesta. Olette olleet ihmisten tai oikeastaan ihmisen kanssa aika paljon tekemisissä.", Jacob muistutti kasvot inhoa täynnä. "Emme ole unohtaneet sitä." Edward tuhahti. Jacob pyörotti silmiään. "Miten vain, verenimijä." Sitten hän käänsi päätänsä minuun ja hymyili: "Hei, Bella! Ei olla nähty aikoihin." Lävitseni kulki se sama tunne. Halusin koskettaa Jacobia. Karistin sen äkkiä. Päätin vain nyökätä ja hymyillä. Edward näytti ärtyneeltä. "Joko olet sanottavasi sanonut, koira?" En taaskaan ymmärtänyt näitä nimiä. Halusin kuulla selityksen tästä vihamielisyydestä. Hehän eivät olleet koskaan nähneet toisiaan, joten miten he voisivat vihata toisiaan? Muistin Jacobin puhuneen, että Quileutte-heimon ainoa vihollinen on kylmäihoiset. Sitten mieleeni muistui asiat Quileutteista ja susista. Eikai? Voiko se muka olla totta? Mutta jos vampyyrit ovat, niin mikseivät myös ihmissudet? Päätin lopettaa tämän riidankylvämisen. "Hei, jompikumpi teistä saa luvan selittää... koko tämän asian, mutta jos me ei kiirehditä, niin myöhästytään me myöhästytään tunnilta!" sanoin ärtyneenä. Molemmat katsoivat minuun. Edward näytti olevan samaa mieltä ainakin myöhästymisestä, mutta Jacob katsoi minuun murheellisena. Sitten hän näytti miettivän jotain. "Voisit käydä joskus meillä, Bella. Puhutaan ja tehään jotain kivaa." Jacob sanoi ja iski silmää. Olisin halunnut vastata myöntävästi, mutten saanut sanaakaan suustani. Nyökkäsin vain. Edward murahti ja alkoi kävellä koululle päin, seurasin häntä. Kuulin kuinka Jacob käynnisti moottoripyöränsä ja lähti. Aamun jälkeen emme puhuneet Edwardin kanssa mitään. Ihmettelen, ettei hän ottanut sitä puheeksi. Toisaalta se oli hyvä asia, toisaalta ei. Olisin halunnut kuulla lisää keskustelusta, jota he kävivät, mutta arvelin Edwardin kertovan siitä myöhemmin. Kävelimme ruokalan jonoon. Hän ei vieläkään sanonut mitään. Se alkoin olla jo outoa. Kävelimme tarjottimet käsissä vakio paikoillemme ruokalan toiseen päähän, missä hänen sisaruksensa eivät olleet. Istuuduin muovijakkaralle ja aloin katsella pitsan palaa. Nostin sen kasvojeni tasolle ja haukkasin pienen palasen. Halusin rikkoa hiljaisuuden! Mietin kauan mitä sanoa. "Se aamuinen vaivaa minua.", sanoin hänelle katsoen yhä pitsanpalaa. Kun en kuullut vastausta vähään aikaan, nostin katseeni häneen. Edward näytti miettivän tarkkaan, mitä sanoisi. "Jos puhutaan siitä myöhemmin.", hän sanoi lopulta. Sen ajatteluun meni niin kauan? Huokaisin ja jatkoin syömistä. Tunnit kuluivat nopeasti. Koulun loputtua kävelimme pihaa pitkin Edwardin auton luo. Asvaltti oli joistain kohti märkä, joten ulkona oli täytynyt sataa. En vain ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Istuuduin Edwardin auton pehmeälle penkille. Hän käynnisti auton ja lähti ajamaan kotiani kohti. Katsoin ikkunasta ulos viliseviä maisemia. Kuin puut olisivat juosseet juuri vastakkaiseen suuntaan. Hiljaisuus alkoi vähitellen ärsyttää entistä enemmän. Eikö hänellä ollut kenties mitään sanottavaa? Koko päivänä? Onko hän kokenut jonkin suuren järkytyksen? Lukiessaan Jacobin tai jonkun muun ajatuksia? Sitä en voisi uskoa. Kuitenkin, minua alkoi vähitellen ärsyttää jopa Edward. Enemmän ja enemmän. Olimme viimein kotini pihalla. Hän pysäköi siihen nurkalle, mihin Charlie usein pysäköi. Katsahdin häneen ja yritin hymyillä. Siitä ei tahtonut tulla mitään. Jos hän olisi nyt "normaali" itsensä, hän hymyilisi irvistykselleni. Mutta ei. Hän oli ihmeen hiljainen ja etäinen. Outo. Tein lähtöä, mutta Edward esti aikeeni. "Minun täytyy kertoa jotain", hän aloitti. Viimein, ajattelin. Nyökkäsin hänelle. "Minun pitää lähteä tänä iltana metsästämään Alicen ja Jasperin kanssa. Ajattelin kysyä, että mitä puuhaat tänä iltana?" Yllätyin hänen sanoistaan, ja se varmasti näkyi kasvoiltani. Olin odottanut selitystä tämän päiväiseen hiljaisuuteen ja ennen kaikkea aamulliseen. "Kotitöitä on jäänyt rästiin. Minulla luultavasti menee koko ilta niiden kanssa.", vastasin hänelle. Äänestäni kuulsi lievä turhamaisuus. "Selvä. Hyvää yötä", Edward sanoi hymyillen, ja painoi huulensa omiani vasten. Hellästi ja hitaasti. Kuten aina, menen liian pitkälle ja innostun liikaa. Tällä kertaa hän hymyili kömmähdykselleni. Nousin autosta hieman hoiperrellen. Humaltuneena suudelmasta? Kävelin etuovelle ja hapuilin avainta takin taskusta. Juuri kun löysin sen, kuulin kuinka Edwardin Volvo kaasutti tiehensä. Kun pääsin sisälle, laitoin takin lähimpään naulakkoon ja riisuin kengät jalastani. Kävelin suoraan keittiöön ja laskin reppuni tuolille. Katselin jotain mitä voisi tehdä ruoaksi, ennenkuin Charlie tulisi kotiin. Sitten katselin ympärilleni. Kotitöitä oli tosiaan. Likaisia astioita oli tiskipöydällä, lattia pitäisi imuroida ja ehkä mopata ja pöytiä pyyhkiä, Sanaakaan sanomatta päätin alkaa siivoamaan, ja sitten tehdä ruokaa. Hajin ryppyisen pöytäluudun ja aloin pyyhkiä pöytää. Seuraavaksi päätin imuroida. Lähdin kulkemaan siivouskomeroa päin ja vedin sieltä pienen punamustan imurin. Aloin imuroida alakertaa, yläkerta saisi jäädä toisen päivän hommaksi. Imuroituani vilkaisin lattiaa. Ainoastaan keittiö oli moppaamisen tarpeessa, joten hain mopin ja vesiämpärin ja aloin mopata. Kuulin Charlien auton tulevan pihaan. Onneksi olin kerennyt mopata keittiön. Kuulin kuinka isä aukaisi ja sulki oven perässään. "Hei, isä!" tervehdin häntä. "Hei, Bells! Oletkin näköjään siivonnut täällä.", hän vastasi, kuten tavallista. "Niin, keittiön lattia saattaa olla vielä kostea. Teen ihan pian ruokaa, astiat ovat vielä tiskaamatta." Charlie hymähti. "Ei sinun tarvitse laittaa ruokaa. Voin kyllä tehdä sen itsekin." Naurahdin mielikuvalle, joka tuli mieleeni. "Kuten polttamassa jauhelihan pohjaan?" Charlie pudisti päätään "Eikö se ollutkaan niin, että harjoitus tekee mestarin?" Hymähdin, mutten vastannut mitään. Kävelin keittiöön, isä oli asettunut olohuoneen sohvalle lukemaan lehteä. Tiskasin ja kuivasin astiat yksitellen ja asetin ne kaappeihin järjestykseen. Ajatukseni harhailivat milloin Edwardissa, ja milloin Jacobissa. Mietin mistä Edward oli järkyttynyt, ja mitä hän oli nähnyt Jacobin mielessä? Tiskaamisen jälkeen aloin suunnitella ruoan laittoa. Päätin tehdä lihamurekkeen. SItä ei oltu tehty ainakaan viikkoon. Pistin uunin lämpeämään ja aloin valmistaa ruokaa. Silti ajatukset palasivat samoihin asioihin. Mietin tosissani heidän vihamielisyyttään ja nimittelyään. Olivatko he edes koskaan tavanneet? Kaiken pohtimisen ja pähkäilyn jälkeen muistin Jacobin sanoneen: 'Voisit käydä joskus meillä, Bella. Puhutaan ja tehään jotain kivaa.' Puhua, kyllä, mutta kivasta en tiennyt. Jos Edward ei suostuisi kertomaan asiaa minulle, ottaisin siitä selvää Jacobin avulla.

Kommentit