Kirjoitukset

Elokuva

grestique, 24.08.2010 15:34
Katsottu 1330 kertaa

Rakentavan kommentin antaminen + kehitysideat erityisen tervetulleita :) --- ”Öö okei no mikä on sun lempiväri?” kysyin purren huultani, etten repeäisi onnelliseen, lapselliseen kikatukseen. Hymyilit ja katselit kenkiäni. ”Tummansininen”, vastasit hetken mietittyäsi. Minun kulahtaneet tennarini olivat joskus olleet tummansiniset. Tunsin kuinka ilahtunut puna kohosi poskilleni ja käänsin katseeni rantaveteen. ”Okei nyt se on punainen”, virnistit ja pujotit sormesi sormieni lomaan. En voinut estää tirskahdusta ja heilautin muka loukkaantuneena tummanruskeat sotkuiselle ponnarille kootut pitkät hiukseni oikean poskeni peitoksi olkapäälle, ettet näkisi voimistuvaa punastusta. Ranta oli muuttunut niin paljon kesästä, että minua melkein harmitti: veden pirteä turkoosi oli karannut ja tilalle oli tullut syksyinen harmaanruskea. Rantavedessä oli vyöhyke keltaisia ja oransseja koivunlehtiä ja hiekkakin oli muuttunut valkoisesta tummaksi. Pelkäsin että en muistaisi talven jälkeen, kuinka olit joskus kesäkuussa rannalla kertonut minulle kommenteilla koristeltua elämänkertaasi ja olin ajatellut etten varmasti koskaan ollut nauranut niin paljon. Siitä päivästä lähtien kun olit istunut täydessä bussissa viereeni ja olin saanut tietää että olit muuttanut tänne vähän muutama päivä sitten, olin ajatellut sinua kaksikymmentä neljä tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa. Kymmenen kilometrin välimatkakaan ei tuntunut pienessäkään kaupungissa miltään, kun omisti bussikortin. Ja niin me olimme alkaneet viettää aikaa yhdessä ja muut ystäväni olivat jääneet aika lailla taka-alalle. ”Tai eikä”, keskeytit muisteluni, ”ku mun lempiväri onkin vihreä.” ”Päätä jo”, nauroin ja muistin, että silmäni olivat vihreät. ”Ai”, minä sanoin ja katsoin silmät suurina silmiisi. ”Ai jaahas.” Kaivoin kännykkäni farkkujeni taskusta. Konjakinruskean nahkatakkini alaresorin reuna ylettyi farkkujen vyötärölle ja tungin vaivatta puhelimeni takaisin taskuuni. ”Mun pitää mennä kotiin kun bussi tulee kohta”, huokaisin. Tuulenvire värisytti puiden lehtiä ja kylmä tunkeutui housujeni läpi reisiini. Värähdin ja kiedoit samassa kätesi ympärilleni. ”Etkä mee ! Mitä mä sitte tääl yksinäni teen ?” kysyit rutistaen minua tiukasti. Sattui ymmärtää, että halasit samalla tavalla kaikkia kaverityttöjäsi ja olin vain yksi heistä. Sinä olit minulle Maa ja Taivas, ja Helvettikin, kun sopiva tilanne sattui. Kuten tämä. Kiedoin kuitenkin kiltisti käteni vyötäröllesi ja nauroin teennäisesti. ”Mun täytyy. Mä en voi mennä vasta seuraavalla”, sanoin ja työnsin sinut kauemmaksi. ”Saatatko mut pysäkille ?” ”En”, sanoit ja väänsit naamasi mutruun lähtien kuitenkin kävelemään kanssani. ”Vai että et voi mennä seuraavalla?” kysyit äkkiä. ”En voi”, hymyilin masentuneelle ilmeellesi. ”Etkö tosiaan voisi jos vaikka soittaisit sun äidille?” anelit. Pudistin nauraen päätäni. ”Will”, puuskahdin naurun lomasta. ”Et saa mua jäämään ! Meillä on sitäpaitsi ruoka nyt.” Pysähdyin muutaman metrin päähän bussipysäkiltä. ”Voithan sä soittaa vaikka Dinalle”, tuhahdin ja yritin saada hymyn aikaiseksi. Pisara putosi nenänpäähäni. ”Mä en halua olla nyt Dinan kanssa kun sun”, ulisit tuijottaen vaativasti silmiini. Yhtäkkiä, arvaamatta, kiskaisit minut farkun vyölenkistä tuttavallisesti lähemmäksi. ”Ja miks ees olisin jonkun Dinan kanssa”, kuiskasit, ”kun mulla on sut.” Painoit huulesi huulilleni ja kun irrottauduit, suupielesi kaartuivat tyytyväiseen hymyyn. Pääni oli täysin pyörällä. ”E-ehkä mä...mä soitan tota noin”, sopersin, ”ehkä mä soitan äitille.” ”Miks ihmeessä ?” kysyit nauraen. ”Teillähän on päivällinen.” ”Sä kokkaat”, sanoin selaten puhelimeni nimilistaa ylös Äidin kohdalle. ”Moi hei öö mä tuun vähän myöhässä tänään, me katotaa Willin kanssa yks elokuva”, valehtelin nopeasti. ”Heihei niin mäkin sua”, sanoin äidille ja hymyilin itsekseni. Tartuit käteeni ja suukotit otsaani, jolta tuuli leyhytteli hiuksiani sekaisin. ”Mikä elokuva ?” kysyit kävellessämme. ”Tää mikä pyörii koko ajan”, sanoin ja pörrötin vaaleanruskeita hiuksiasi.

Kommentit