Kirjoitukset

Taivaan kuninkaiden taistelu

Jack, 19.09.2010 20:41
Katsottu 1397 kertaa

Lohikäärmeiden vanha kuningas, Nebulo, oli kuollut vanhuuteen noin viikko sitten. Nebulo oli ollut rakastettu kuningas. Hän ajatteli ensin alamaisiaan, sitten hyötyä ja sen jälkeen vasta itseään. Se teki hänestä hyvän ja rakastetun kuninkaan. Polttohautajaiset olivat kunniakkaat. Kaikki surivat, paitsi yksi. Shikar hymyili voitonriemuisena. Hän painoi katseensa maahan ja hymyili. Vihdoin hänestä voisi tulla kuningas. Hän oli odottanut monia vuosikymmeniä, neljätoista vuosikymmentä, että pääsisi kuninkaaksi. Kun hautajaiset olivat ohi, lohikäärmeet menivät kohti Luolaa. Luolassa ilmoitettaisiin, koska käytäisiin kilpailu seuraavasta kuninkaasta. Kun Shikar meni eteenpäin, hänelle annettiin tietä. Shikar oli ainakin yksi isokokoisimmista ja vanhimmista lohikäärmeistä, eikä kukaan halunnut jäädä alle. Musta häntä halkoi ilmaa ja osui kohta Greeä naamaan. Kovaa vauhtia tullut häntä kihelmöi Green kuonossa. Shikar käänsi päänsä taakse. − Olepas vähän varovaisempi, Gree, Shikar varoitti ilkikurisena. − Itsehän sinä hännälläsi huidoit, Gree vastasi kun Shikar oli jo kääntynyt. Shikar ei ollut kuulevinaankaan ja meni Luolaan. Green ystävä Cody tuli hänen viereensä. − Varovasti nyt, Gree, Cody varoitti naurahtaen. − Olet kohta entinen, ennen pääset Luolaan asti. Cody meni rinnakkain Luolaan Green kanssa. Luola oli syvä ja ääni siellä kumisi. Luolassa oli kuuma lohikäärmeitten hönkiessä höyryjä ulos. Gree ja Cody suuntasivat ylimmälle tasanteelle. Shikar oli heidän melkein vieressä, vain pari lohikäärmettä oli taistelukaksikon välissä. Shikar piti katseessa Greessä ja tämä Shikaria. Katsekontaktin keskeytti karjaisu. Vasta tällä karjaisulla edellisen kuninkaan vanha ystävä ja neuvonantaja huomattiin. − Rakas kuninkaamme, Nebulo, on poistunut keskuudestamme ja on aika valita uusi johtaja lohikäärmeiden yhteisölle, neuvonantaja puhui. − Perinteen mukaisesti kilpailu kuninkuudesta alkaa seuraavana päivänä samaan aikaan, jolloin edellinen kuningas kuoli, eli kello yhdeksän neljäkymmentäkuusi auringon mukaan. Osallistujia otetaan nyt vastaan. Useimmat lohikäärmeet nousivat paikoiltaan jo ennen, kun neuvonantaja oli kerinnyt laittamaan suuntaan kunnolla kiinni. Sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei olisi halunnut tapahtuvan. Shikar nousi ylös ja kaikki jähmettyivät. Aivan kuin Shikarin nouseminen olisi ollut jokin merkki. Vain hengityksestä tiesi, että kaikki olivat elossa. − Minä osallistun myös, Shikar sanoi. Neuvonantaja oli ikäisekseen nopea suustaan, joten hän sai ensimmäisenä suunsa auki. − Mukavaa, että on yrittäjiä, neuvonantaja sanoi tarkoittaen kaikkea muuta kuin hyvää. Ne, ketkä olivat innokkaasti tulossa, perääntyivät nyt hiukan. Sitä vastoin Gree nousi vaikka Cody yritti kieltää. − Neuvonantaja, minä osallistun, Gree sanoi. Gree - eikä kukaan muukaan - missään tapauksessa halunnut, että Shikarista tulisi kuningas, ei ainakaan ilman taistelua. Mutta Shikar oli yksi vahvimmista ja pelottavammista joten kukaan ei uskaltanut kohdata tätä. Viime kilpailuissa olikin ollut viimeinen taistelupari Nebulo ja Shikar. Green puolesta heidän kuninkaanaan voisi olla vaikka orava, mutta Shikar ei missään tapauksessa. Neuvonantajalle Green kommentti oli kuin vaniljajäätelö kuumana kesäpäivänä. Samoin muille. − Mahtavaa. Haluatko vielä osallistua, Shikar? neuvonantaja kysyi. Shikar oli kääntänyt katseensa Greehen, joka oli väläyttänyt ilkikurisen hymyn. Neuvonantajan kuullessaan hän kääntyi tätä kohti häntä heilahtaen ja jotkut lähellä olevat lohikäärmeet joutuivat menemään kyykkyyn. Jokainen ajatteli Shikarin olevan tästä harmissaan ja kiukkuinen, mutta lohikäärme vain hymyili hieman huvittuneena. − Haluatteko, tarkoitat kai? Tietysti haluan. Minä litistän tuon rääpäleen kahdessa minuutissa. Hänhän on minua melkein kuusikymmentä vuotta nuorempi... Lohikäärmeet joutuivat toteamaan Shikarin olevan oikeassa. Greellä ei olisi mitään mahdollisuuksia. − Shikar. Et hauku ketään tai lennät kisasta heti! neuvonantaja jyrähti. Vaikka Shikar oli halunnut neuvonantajan teitittelevän häntä, tämä ei siihen suistuisi. Shikar kun oli ilkeä, pelkkää valtaa haluava. Shikar naurahti kuivasti. − Sitähän varten minulla on siivet. Neuvonantaja kääntyi poispäin tuosta nuljaskasta. − Onko muita? neuvonantaja kysyi. Kukaan ei noussut tai sanonut mitään. Neuvonantaja oli juuri aukaisemassa suutaan. − Minä osallistun vielä, kuului ääni. Lohikäärmeet käänsivät katseensa äänen suuntaan. Keskitasanteella oli noussut seisomaan Odd niminen lohikäärme. Odd oli ollut Nebulon ystävä ja on yhä neuvonantajan ystävä. Odd tuli lähemmäs. Mitä lähemmäs vanhin ja toiseksi voimakkain lohikäärme tuli, sitä enemmän Shikar kalpeni tummasta mustasta tummaan harmaaseen. Jos Odd olisi mukana, kaikki olisi mennyttä. − Kolme on siis osallistunut. Onko vielä muita? neuvonantaja kysyi. Kun kukaan ei sanonut mitään, neuvonantaja lopetti istunnon. Shikar lähti nopeasti pois ja Gree tavoitti vanhan Oddin, joka käveli vaimonsa vierellä raskain askelin. − Minä menen edeltä, Oddin vaimo totesi jättäen miehet juttelemaan. Kun Gree katsoi Oddia, hän näki tämän silmissä pelon pilkahduksen. − Sinä pelkäät, etkö niin? Gree kysyi. Vanha lohikäärme käänsi naamansa Greetä kohti. − Kyllä, mutta enemmän sinun ja vaimoni takia. En usko, että Shikar pelaa reilua peliä. Mutta huomenna nähdään. Lohikäärmeet kääntyivät omiin suuntiinsa, kun aurinko loi Shikarin suurelle olemukselle yhtä suuren varjon. Seuraava päivä valkeni auringon porottaessa kuumana. Gree ja Odd olivat kohdanneet matkalla ja menivät yhtä matkaa. Kumpikin oli toiveikkaita. Kumpikin ajatteli, että Shikarista ei ainakaan tulisi johtajaa, mutta sitten tilanne muuttui. Kaikki tapahtui äkkiä. Kuului jyrähdys ja ylhäällä olevat kivet tippuivat lähempänä olevan Oddin päälle. Kivipölyä oli kaikkialla eikä Gree nähnyt eteensä. Lopulta se laskeutui ja ensimmäiseksi Gree näki kivien alle hautautuneen Oddin. Lohikäärmeestä näkyi vain kaula ja pää. Terävät kivet olivat tehneet ilkeitä haavoja ja ne kivet, mitkä eivät olleet teräviä, litistivät Oddia niin, että tämän hengitys kirjaimellisesti salpautui ja oli jotenkin pinnallista. − Odd! Oletko kunnossa. Vanha lohikäärme nyökkäsi. − Kai, hän sai ihme kyllä kuiskattua. Gree yritti työntää kiviä pois, mutta ne olivat liian painavia hänelle. Kuin taivaan lahjana samaa tietä tuli kolme lohikäärmettä. − Ponds! Fox! Thire! Tulkaa apuun! Lohikäärmeet riensivät paikalle tajuttuaan tilanteen. − Anna kun arvaan. Shikar, eikö niin? Ponds kysyi. − Uskoisin niin. Toiset lohikääemeet alkoivat työntää kiviä pois. − Me pärjäämme kyllä, Gree. Mene sinä hoitamaan Shikar, Fox komensi. Greenin olisi kai pitänyt lähteä, mutta hän ei pystynyt tekemään sitä. − Mutta en voi jättää Oddia. − Kyllä minä pärjään, Odd kuiskasi. − Mutta... − Ei muttia, Gree. Sinun ja Oddin lisäksi ketään ei ilmoittautunut sinne. Jos et mene, Shikar julistetaan kuninkaaksi, Thire järkeili. Gree nielaisi. − Nähdään. Odd kokosi kaikki voimansa ja huusi: − Onnea, Gree ja olkoon Nebulon mahti kanssasi. Shikar odotti taistelukentällä kärsimättömänä, mutta samalla iloisena. Hänen jekkunsa onnistui. Odd oli poissa pelissä ja jos hyvin käy, niin Gree ei voisi lähteä ystävänsä viereltä. Shikar viilsi katseensa muiden poikki. Heidän ilmeensä olivat hermostuneet, sillä jos Gree tai Od ei ilmaantuisi puolessa sekunnissa, voitto olisi jo hänen. − Missä se napero viipyy? hän huusi pilkallisesti. − Täällä olen, Shikar, kuului ääni. Kaikki käänsivät katseensa äänen suuntaan. Gree tuli polkua ylös vihaisena. Ei tarvittu huutoa, että kilpailu alkaisi. Gree hyökkäsi Shikariin kiinni. Sen verran vihainen Gree oli Shikarille. Molemmat olivat toistensa kurkussa kiinni. Lohikäärmeet hurrasivat, mutta samalla pelkäsivät nuoren Green puolesta. Viha Shikaria kohtaan siitä, että tämä oli tehnyt niin inhan tempun vielä vanhalle Oddille, antoi Greelle voimia. Shikar oli paljon vahvempi kuin Gree eikä tämä tiennyt, kuinka pitkään kestäisi. Shikar levitteli siipiään uhkaavasti ja siitä Gree sai ajatuksen. Hän tarrautui kynsillään Shikarin siipiin. Toiset huoahtivat ja Shikar ulvoi kivusta, kun siivet repeytyivät melkein kokonaan. Taistelukaksikko vetäytyi toisistaan. − Kirottu traakki! Kun olet kuollut, minä otan sinun siipesi omieni tilalle! Shikar sihisi ääni vihaa täynnä. Gree naurahti. − Sinä kyllä taidat kuolla ensin. Gree syöksi tulta Shikaria kohti, joka perääntyi lähettäessään omia lieskoja. Shikar tunsi kun kallio hänen takanaan murtui. Mutta se havainto oli jo liian myöhäistä. Kallio petti ja Shikar tippui alaspäin kuin kivi. Gree katsoi hämmentyneenä alas kielekkeeltä. Kului monta hetkeä, ennen kuin tärähti. Kuin merkkinä siitä lohikäärmeet iloitsivat. Nyt vasta Gree tajusi, mitä oli tapahtunut. Hän oli voittanut Shikarin. Toiset tulivat hänen luokseen. Väkijoukon seasta hän huomasi Pondsin, Foxin ja Thiren ja ennen kaikkea Oddin. Odd nyökkäsi hänelle hyväksyvästi. − Kolme eläköön! huutoa kuningas Greelle! neuvonantaja huusi. Huudot kajahtivat ilmaan ja Gree hymyili vähän hieman vaivautuneen oloisena. − Ystävät. Minä en osaa olla kuningas, Gree totesi. − En osaa tehdä kansan hyväksi. Osallistuin vain, jotta Shikarista ei ainakaan tulisi kuningasta. Lohikäärmeet kurtistivat kulmiaan oudoksuvina ja Gree jatkoi. − Niinpä ehdotan, ensimmäisenä ja viimeisenä kertana kuninkaana, että Oddista tulee kuningas. Taas kuului kohahdus, tällä kertaa yllättynyt sellainen. Odd näytti siltä, ettei ollut varma, ymmärsikö oikein. Gree nyökkäsi. Neuvonantaja astui lähemmäs. − Olen pahoillani, Gree, neuvonantaja sanoi ja piti tauon. − Mutta olen kanssasi samaa mieltä. Ja kuninkaan käsky, on aina kuninkaan käsky. Green naamaan levisi hymy ja neuvonantaja hymyili takaisin ovelasti. Kaikki kääntyivät Oddiin päin, joka oli yhä hieman ymmällään. Gree hymyili Oddille kannustavasti ja vanha lohikäärme rentoutui pikkuhiljaa. − Kolme eläköön! huutoa uudelle kuninkaallemme! Gree huusi. Huudot kajahtivat uudestaan taivaalle kuin tulilieskat.

Kommentit