Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Colet, 07.11.2010 21:38
Katsottu 1681 kertaa
Katsoit minua syvälle silmiin. Tuntui, kuin haluaisit nähdä sieluni. Sitäkö sinä tosiaan halusit? Olisitko valmis kuuntelemaan pienen sydämeni sykkimistä ja pienien ajatuksieni virtaamista pitkin maailmankaikkeutta? Olisitko valmis pitämää pientä kättäni paikallaan, ilman, että tuo hento ruumiinosa pitelisi kokoajan sivellintä leikkien väreillä, muotoja muodostaen? Olisitko tosiaan valmis antamaan minulle turvaa ja rakkautta, kietoisitko siivet ympärilleni?
Silloin vastasit kyllä, kävelit luokseni. Kosketit hiljaa sydäntäni, silitit hiuksiani, ikäänkuin varkain. Tunsin tuolloin kuuluvani sinulle, olin kuin kultainen riipus lihaksikkaalla kaulallasi. Olin kuin pieni vesipisara, joka vaelteli, kuljeskeli rinnallasi taivaan tulpan irrottua.
Suutelit kaulaani pehmeästi, ilman kiirettä. Siirsit huuliasi ja näykkäisit pientä korvanlehteäni täydellisillä hampaillasi. Kutittavia, pienenpieniä aaltoja kulki lävitseni. Antauduin sinulle, annoin sinulle kaiken itsestäni. Paljastin herkän ja koskemattoman sieluni, joka lopultakin kuului jollekulle. Sinulle.
Jack, 13.02.2011 14:16
Hieno kuvaus! "Sitäkö sinä tosiaan halusit?" Alkaa ite miettimään tota kysymystä. Niin, halusitko? Ihanaa kun puhut siivistä, etkä käsistä. Siivistä tulee ihanan turvallinen olo. TODELLA käsinkosketeltava kuvaus!
Colet, 15.02.2011 18:31
Kiitos paljon Jack :)))) Iloiseksi tulin !
Colet, 13.11.2010 19:35
Voisiko joku edes kommentoida, kun kerta tätä on luettu reilut 20 kertaa ? Olisi ihan kiva ns. saada kritiikkiä.... Haluan KRITIIKKIÄ, jotta voisin kirjotella paremmin ja paremmin! Hmm, niin ja kyllä ruusutkin kelpailisi meikäläiselle :P Kiitän ja kumarran, kiitos!