Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
peke, 30.12.2010 18:43
Katsottu 1373 kertaa
Herra Rautias on pönäkkä ja pystyvä, hänellä on talo ja hänellä on vaimo. Vaimolla helma puhdas kuin pilvi, kädet silkkiäkin sileämmät. Mutta kasvoilta paistaa keskenmeno, hymy on harhaa, kuvitelmaa. Talo on pieni ja kodikaskin, mutta kylmä se on kuin mikä! Näin kylällä kuiskitaan ja Herra Rautias nauraa. Hän on kirkas ja rohkea, hän ei pelkää mitään. Ei mitään niin paljon kuin itseään.
peke, 28.02.2011 14:58
Kiitos kehuista ja ymmärryksestäsi! :)
Ronnie, 22.02.2011 21:40
Hmm. Kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava runo, jolle viimeinen säe on kruunu. Hieno kertomus ihmisestä ja hänen kulisseistaan. Pidin.