Kirjoitukset

Bakteerien levittäjä

jasukki, 08.02.2011 13:45
Katsottu 1714 kertaa

Vanhahko mies talutti pyöräänsä tienvierustaa, etsien katseellaan ojanpientareelta jotain pussiin pantavaa. Molemmissa sangoissa roikkui useampi muovipussi ja takkaraudalle oli sidottu iso pahvilaatikko. Oranssi aurausviitta oli kiinnitetty jonnekin pyörän rakenteisiin ilmeisesti erikoiskuljetuksen merkiksi. Olipa jo melkoinen hamsteri tuo ukko. Joka ikinen aamu säähän katsomatta, otti hän pyöränsä ja sitä taluttaen lähti kierrokselleen, tonkimaan kylän kauppojen ja virastojen roskalaatikoita. Jo menomatkalla pyörän sarvissa roikkuvien muovipussien ahnaisiin kitoihin katosi löytötavaraa jos jonkinlaista sorttia. Sinne katosi tien pientareelta ja ojan pohjalta kaikki tupakin natsat, pullonkorkit, tyhjät pizzalaatikot, mäyräkoiran pahvit, muovipullot, käytetyt nenäliinat ja kaikenlaiset kulkuneuvoista tippuneet isot ja pienet osat. Sinne pusseihin katosivat kaikki mädäntyneet elintarvikkeet, joita ihmiset olivat jättäneet pienissä pusseissa kauppojen edessä seisoviin metallisiin roskapönttöihin. Suuremmat roskasäiliöt joita niitäkin löytyi kummasti sieltä ja täältä kylänraitilta olivat todellisia aarrearkkuja hamsterillemme. Pyörän runko siinä kitisi ja kumit lotisivat raskaan painon alla kun ukon taluttama pienoiskomposti rattailla otti päivän päätteeksi suunnan kohti kotinurkkia. Sillä reissulla, tienvarret hyväksi koluttuaan oli seuraava rasti paikallisen ravintolan peltiset tuhka-astiat. Niiden sisällöt ukkeli tutki hyvinkin tarkasti. Tupakan natsoja, mehuttomiksi pureskeltuja purukumeja, paperisykkyröitä ja muuta jätettä tunki tuo päällepäin ihan ihmistä muistuttava, taskunsa täyteen. Ja koko prosessin suoritti paljain käsin. Kaupan edustan pieni sininen roskarohmu tuotti eritoten mielihyvää hamsterillemme sillä sieltä hän sai monta pussukkaa oikein hiivatin hyvää poisheitettyä ruuantähdettä ja muuta jätettä. Siitä yksi muovipussi pyöränsarvessa jo sanoisinko melko äkkiä täyttyi suita myöten. Sitten olikin aika pistäytyä sisälle kauppaan. Ovenpielessä jököttävän peliautomaatin nappuloille jäi ukkelin sormenpäistä jo aika mehevä bakteerikasvusto. Eiköhän siitä sitten hedelmätiskiä tonkimaan. Ihania punakylkisiä omenoita pyöritteli käsissään. Jokaista tunnusteli yksitellen ja pian oli koko laatikollinen ulkomaanhedelmiä saanut pinnalleen näkymättömän mutta sitäkin kavalamman myrkkyrihmaston. Kun koko hyllyllinen hedelmiä ja sitä seuraava juureshylly oli kopeloitu läpi siirtyi tuo hiivatin myrkynlevittäjä kalatiskin kautta lihatuotteisiin. Luojan kiitos että tuossa kaupassa olivat kala, jauheliha, makkarat sun muut soosit suurimmaksi osaksi pakattu muoviin etteivät ukkelit käsistään levittämät myrkylliset bakteerit päässeet niitä saastuttamaan. Itse paketit kylläkin saivat myrkkykuorrutuksen. Maitotuotekaapilla ukkeli viihtyi tovin aikaa. Hypisteli jukurttipurkkeja ja siveli myrkkyjään puolentoista litran maitopurkkeihin ja muutamiin litraisiinkin. Sitten mentiin juomaosastolle. Siinä sitä olikin kauheasti lämittävää pulloa hyllyt täynnänsä. Ja vielä ennen kassaa täytyi ohi mennessään ihan uteliaisuuttaan tunnustella karkkipusseja, hipelöidä suklaapötkyjä ja purukumipaketteja. Tulipa aika tuhdisti pekkerellejä kylvetyksi ennen kuin pääsi hän kassalle maksamaan vähiä ostoksiaan. Uudelle myyjäpimulle piti ennen maksutapahtumaa oikein käsipäivää toivottaa. Kaupan pihalta otti ukko suunnan kohti R-kioskia. Sen takana jökötti tuhti jätesäiliö. Sieltä oli monet aarteet vuosien saatossa kotiin kuskannut hamsterimme. Ohitettuaan K-kaupan äkkäsi tarkkaavainen katse Osuuskaupan kulmalle ilmestyneen aivan upouuden roskapöntön. No eiköhän ukkelimme jo heti vauhdilla työntänyt kalustonsa uusille apajille. Onpa juupelin komea aarrearkku, mietiskeli hän tyytyväisenä, laittoi pyöränsä jalakselle ja kiersi pöntön pariin kertaan sitä ihastellen. Se oli tummansininen ja veti jätettä ehkä parisataa litraa. Monta reissua sai tuolle komistukselle tehdä yhden päivän aikana jos mieli saada kaikki aarteet sieltä tongittua talteen. Ukko raotti varovasti kantta, pälyili hieman ympäristöä ja nosti sitten kantta sen verran että sai ylävartalonsa ahdettua sisälle pönttöön. Pohjalle oli jo kertynyt aimo kasa kaikenlaista jätettä mitä ajatella saattoi. Siitäkös ukko innostui. Kurkustakin pääsi kuin vahingossa yksi pitkä hoo ja kaksi ha haata. Aivan oli onnesta mykkyrällä kun sellaista määrää ihmisten pois heittämiä aarteita pääsi pengoskelemaan. Kuin myyrä hän työntyi syvemmälle pönttöön penkoen ja möyryten raivokkaasti jätettä povitaskut täyteen ja kun kaikki taskut perstaskuja myöten olivat täynnä, sulloi hän innoissaan maatuvaa jätettä suunsakin täyteen. Hyvänen aika sentään. Hyvä ettei jo tukehtunut moisesta. Ukon möyhätessä pöntössä kuin otso termiittikeossa alkoi hän tuntea kannen painon raskaampana selässään. Henkeä siinä jo rupesi ahdistamaan. Vaan eipä ollut osannut arvata minkämoiseen pönttöön oli päänsä työntänyt. Pönttö rupesi siittä paikasta syömään ukkoa. Oli se hirveää parin mummon katsoa kun roska-astia veteli kokonaista miestä päivälliseksi. Pönttö puraista rouhaisi kannellaan ukkelin kahtia ja nielaista klonsautti yläruumiin kokonaisena pöntön syövereihin. Päälle öhkäisi vielä astiaa ravisuttavan röyhtäisyn. Verinen alaruumis josta roikkui kiinni parikymmentä metriä ohutsuolta ja arpinen maksa haimoineen rojahti maahan pöntön viereen. Mutta sitten sitä vasta mummoja vietiin kun sieltä raollaan olevan kannen alta työnteli tulemaan mustan karvan peittämä pitkä raaja koukkukyntisine lonkeroineen, nosti alaruumiin maasta kannen pehmitettäväksi ja hetken jauhettuaan nielaisi senkin nahkasaappaineen päivineen ammottavaan kitaansa. Mummot olivat päässeet jo melkein alikulkuun kun roska-astia esitti lopullisen kappaleen tuossa makaaperissa näytelmässä. Hirveää mekastusta piti pönttö kaupan nurkalla. Parin järeän mörähdyksen päätteeksi ylähampaat elikkä kansi aukeni sepposen selälleen. Lopuksi, äänekkään sulattelun päätteeksi pönttö sylkäisi ulos sisuksistaan kauas ojan pientareelle, käkkyrämännyn alle hamsterin puhtaaksi kalutun luurangon. Paksu tuppivyö lensi perässä. Kylläinen roska-astia sulki kantensa ja jäi paikoilleen jotenkin tyytyväisyyttä hohkaen, vaikkei sitä päällepäin mitenkään voinut nähdä.

Kommentit