Kirjoitukset

Rakas päiväkirja

virheellinen, 17.04.2011 12:31
Katsottu 1398 kertaa

En saa elämästä kiinni. Tää kaikki on jatkuvaa taistelua joka pusertaa mun sydäntä niin kovaa ja tuskallisesti, etten oikeastaan tunne mitään. Mä vaan laahustan päivästä toiseen tuntematta vihaa, surua, iloa, pettymystä - tunteita. Musta vaan tuntuu kuin koko mun elämä, joka on niin häilyväinen että on vaikea ymmärtää mitään, ei todellisuudessa olisikaan olemassa. Maailma mun ympärillä pyörii, muut mun ympärillä elää, ne tuntee tunteita - iloa, surua, kaikkea. Ja mä olen vain tuulessa värähtelevänä taustalla, jossain siellä missä muiden ei kuulu olla - koska niiden suonissa virtaa puhdas veri, kauhkoissa kevättuuli, joka silloin tällöin vain hipaisee mun poskea, jättäen siihen lämpimän kohdan, joka kuitenkin kohta viilenee mun sydämen tahdissa. Mä en tiedä miten päin mun pitäisi olla, missä, miksi. Me kaikki kuitenkin vain matkataan eteenpäin, kohti kuolemaa joka kuitenkin vie meidän hengen, sen kylmyys vie kaiken lämpimän, elon meidän ruumiista. Kunnes me pysähdymme ikuisiksi ajoiksi, kunnes me ei enää olla. Samalla kuolema on kuitenkin niin lämmin, se vie meidät lepäämään maailmasta, joka voi joillekkin olla niin kulmä ja kova, että se repii sielun palasiksi. Silloin kuolema ottaa hellästi kädestä, kertoen, nyt pääset lepoon. Ikuiseen, jossa lopulta on kaikki ja ei mitään. Se on julman suloista, milloin vain voi tapahtua jotain mikä pysäyttää koko elämän. Emmekä koskaan tiedä milloin se tulee, heräänkö enää seuraavaan aamuun? Hipaiseeko kevättuuli enää poskeani? Elämä on loppujen lopuksi niin häilyväinen, yksi askel voi lopettaa kaiken, tätä kaikkea rakastavalta ihmiseltäkin. Kuitenkin, tää elämä on kaikki mitä meillä on.

Kommentit