-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Kevät

suttura, 19.07.2011 2:55
Katsottu 929 kertaa

Herään hentoon kajastukseen. Avaan silmäni ensimmäisen kerran vaaleaan vehreyteen. Valo ympäröi minut hyväillen piirteitäni, joita en vielä tunne. Kohotan käteni hyväilläkseni huulteni kaarta, koskettaakseni nenänpäätäni, viedäkseni pehmeät sormenpäät ripsilleni ja piirtääkseni kulmakarvojeni muodon. Tämän kaiken teen ihmetellen kauneuttani. Tunnun niin kauniilta. Kuljetan käsiäni alas vartalolleni, joka vastaa sivelyyn pehmoisena ja kiinteänä. Käyn läpi jokaisen kaaren itsessäni, löytäen aina uutta. Nousen hatarasti jalkojeni varaan ja suoristan selkäni. Nostan pääni ylpeästi ylös. Käännän katsettani ympäriinsä. En tiedä mihin keskittyä, sillä kaikkialla näkyy niin paljon kauneutta. Suoraan edessä kohoavat vihertävät, hennot koivut humisten lempeässä tuulessa. Sivuillani ja takanani levittyy aukeaa pitkälle. Aukealla kasvaa keltaisia, vaaleanpunaisia, sinisiä, violetteja kukkia tuoksuen kevyesti. Takanani taivaanrannassa näkyy kukkuloita, joilla kasvaa muutama hassu puu. Aurinko paistaa kukkuloiden takaa oranssin ja keltaisen sävyissä. Katson kaunista auringonnousua, mutta se satuttaa silmiäni. Polttaa polttaa verkkokalvoihini kuvansa. Käännän katseeni siitä ja näen auringonnousun kaikkialla minne katsonkin. Otan askeleen aurinko takanani, kohti koivuja. Metsän lomasta kuuluu solinaa, virtaavaa vettä, puro. Niitty jalkojeni alla on joustava, kasvit hivelevät nilkkojani jatkaessani eteenpäin. Metsän reunaan päästessäni näen pienen lähteen pulppuavan kukoistavan koivun juuresta. Vesi kuplii kirkkaana ja kylmänä. Upotan kasvoni jääkylmään veteen ja nostan vettävaluvan pääni ylös nauraen. Vesipisarat kirmaavat hiuksissani valuen kohti niskaa kutittaen viileydellään. Istun lähteen vieressä hiljaa. Metsä ei pysy vaiti, kuulen kuinka eläimet kirmaavat kuivissa lehdissä, kuinka linnut laulavat soidinlaulujaan ja lehdet huminoivat. Hymyilen hiljaa kaikelle. Kaikki on niin rauhaisaa. Lopulta nousen seisaalleni ja kävelen metsän reunaa pitkin, kunnes aurinko porottaa suoraan pääni päällä. Välillä oksat kuroutuvat aukean puolelle ja varjostavat kulkuani. mietin hiljaa itsekseni, viileä vihreä varjo, kuuma kirkas polte. Poikkean laidalta syvemmälle metsään. Vihreä varjoisuus kietoo minut sisäänsä ja huokaisen helpotuksesta kun kehoni viilentyy. Hamuilen vaaleiden, nuorien puiden keskellä, kunnes niiden lomasta erottuu jälleen kimaltava auringonvalo. Suuntaan kohti puita joiden välistä aurinko tulvii. Huomaan olevani pienen kukkulan laella. Katson alas laaksoon. Silloin näen edessä kimaltavan kaupungin. Juoksen sitä kohti nauraen. Ihmiset katsovat minua ihmeissään, kun lähestyn kaupungin laitaa. Nappaan torilta mukaani hedelmän, joka tuoksuu niin makealta. Joku juoksee perässäni, hän kai haluaa juosta kilpaa, joten pyrähdän juoksuun heittäen herkullisen hedelmän pois. Kilpakumppanini saa minut nopeasti kiinni. Hän tarttuu kiinni olkapäästäni ja kääntää minut ympäri. Hän näyttää erilaiselta kuin minä tunnun. Kohotan käteni tunnustelemaan hänen kasvojaan ja käsiään. Ne ovat kovat ja ahavoituneet. Hän huutaa minulle jotain. En ymmärrä. Korviini sattuu tämä ruma kieli, joka ei ole mitään samanlaista kuin lintujen laulu metsässä. Viserrän takaisin, mutta saan vastaukseksi vain hämmentyneen katseen. Samassa joku tunkeutuu esiin väkijoukosta, joka ympärilleni on kasvanut. Hänkin tarttuu käsivarteeni, mutta hänen kosketuksensa on pehmeä. Hänen sanansakin ovat pehmeitä, kun hän puhuu ahavoituneelle olennolle. Hän ojentaa ahavoituneelle jotain kiiltävää ja tämä kääntää selkänsä minulle tyytyväisenä. Pehmeä olento kääntyy puoleeni ja hymyilee. Hän sanoo jotain lempeällä äänellään, mutta en ymmärrä. Silloin hän osoittaa vartaloani ja sitten omaansa. Huomaan hänen kehoaan peittävät värikkäät kankaat. Kurkotan käteni koskettamaan niitä, hyväilemään erilaisia pintoja. Katson taas hyväntekijääni ja hän nyökkää ja kietoo sateenkaaren väreissä hehkuvan kangaspalan ympärilleni. Nostan katseeni ylös hänen silmiinsä jotka tuikkivat iloisina ja ystävällisinä. Hänen suunsa kääntyy hymyyn ja hän sanoo jotain, ”hei”. Virnistän hänelle takaisin ja kuiskaan ”hhhei”.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net