Kirjoitukset

Runoni sielu

maggie, 10.08.2011 21:21
Katsottu 1249 kertaa

Kävelin mäkeä palatessani joelta, kun runo alkoi yhtäkkiä kirjoittaa minua auringon valolla. Katsoin valon lähteeseen niin suoraan kuin siihen vain voi katsoa, eli siis auringon laskiessa puiden oksien välistä. Ei pitäisi yrittää liikaa tavoittaa niitä katoavia säteitä, tulee vaan surulliseksi. No mutta kuitenkin, oli pakko pysähtyä hetkeksi miettimään mitä se runo yrittää taas minulla kirjoittaa. Joskus toivoisin että se valitsisi jonkun muun kohteen uhrikseen, minun kun pitäisi kai yrittää elää, ainakin välillä. No valoa on aika vaikea paeta, ellei sitten ole täysin sokea. Jaa, kappaleet aloittavat näköjään itse itsensä, mihinkä minuakin tässä enää tarvitaan... kun lauseetkin toteuttavat itseään, kai minunkin siis pitäisi yrittää. Minä vain kun en oikeastaan kirjoita vaan kuuntelen mitä maailmankaikkeudella on sanottavanaan, minulle tai muille. Pienikin rohkaisu olisi kai pahasta. Unohdin jo mistä aloitin, alusta kai (kuitenkin).

Kommentit