Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
emmaloves1D, 24.04.2012 16:51
Katsottu 1203 kertaa
Mä istuin tapani mukaan puiston syrjimmässä laidassa puisella penkillä ja kuuntelin musiikkia kuulokkeistani. Huokaisin helpotuksesta, sillä taas yksi koulupäivä oli ohi. Enää kolme viikkoa kesälomaan. Mä en ollut niin kuin kaikki muut nuoret meidän koulussa. Halusin kyllä kovasti, mutta ei ne nähneet mua sellaisena kuin halusin. Joka aamu mä laittauduin kauniiksi. Mulla on todella hyvä omatunto oman ulkonäköni suhteen, sillä mielestäni olen ihan kaunis. Joka aamu sipaisen hieman puuteria virheettömälle iholleni, laitan silmät kauniiksi ja kiharran pitkät punaiset hiukseni. En edes tiedä miksi. Ei siitä mitään hyötyä ole. Ei mua kukaan koskaan edes katsoisi. Mä olen ilmeisesti niin erilainen kuin kaikki muut. "Miksi sä istut täällä aina?" kuulin vierestäni. Otin kuulokkeet pois korviltani ja käänsin päätätni ujosti. Vieressäni istui poika. Poika, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Pojalla oli sotkuiset mustat hiukset, vihreät silmät ja vaalea iho. Kohautin olkapäitä vastaukseksi. En tiedä mitä muutakaan minun olisi pitänyt tehdä, eihän kukaan ikäiseni poika ollut ikinä minulle puhunut. "Sä oot ihan outo"poika jatkoi. "Kiitti kiitti" vastasin ja pyöräytin silmiäni. Olin juuri laittamassa kuulokkeet takaisin korviin kun poika tarttui käteeni. "Ei kun ihan oikeasti sä olet outo. Mä nään sut joka päivä täällä samassa paikassa istumassa. Ja sä istut täällä niin kauan että kello on jo tosi paljon" poika katsoi minua silmiin. Hänen silmissä oli jotain todella kiehtovaa. En vain voinut irrottaa katsettani hänestä. Lopulta riuhtaisin käteni irti. "Joo kiitti vaan infosta. Ikävä tuottaa pettymys mutta mä tiedän kyllä että istun täällä joka päivä" vastasin pojalle ja odotin tämän lähtevän. Mutta ei, poika ei hievahtanutkaan. "Tule" se sanoi yhtäkkiä ja riuhtaisi minut mukaani. Poika oli liian vahva että olisin voinut rimpuilla itseni irti. Olin yllättynyt mutta hieman peloissani samaan aikaan. Poika johdatti meidät pois asuinalueelta ja menimme jonnekkin minulle tuntemattomaan paikkaan. "Ota iisisti nyt vain mä en aio tehdä sulle mitään pahaa vaikka tää voi siltä vaikuttaa" poika sanoi nauraen ja se sai minut hieman rauhoittumaan. Tulimme syrjäiselle tielle hetken kuljettuamme. "Mihin sä viet mua?" kysyin ja katselin epävarmasti ympärilleni. Poika ei vastannut. Hän vain piti minua kädestä ja vei eteenpäin. Samassa riuhtaisin itseni kaikilla voimillani irti. Poika kääntyi yllättyneen näköisenä minuun päin. "Nyt sä kerrot minne sä viet mua! Mä en aio tulla sun perässä enää metriäkään jos sä et ala puhua" tiuskaisin. Poika vain nauroi ja sanoi: "Sanotaanko vaikka näin, että mä vien sua paikkaan jossa et oo koskaan ennen käynyt ja sinne on matkaa puoli kilometriä, joten ole kiltti ja tule mun mukaan" poika ojensi kätensä. Huokaisin ja annoin käteni. Pian tulimme vanhalle talolle. Talo näytti autiolta. "Mä asun täällä. Tuu mennään sisälle" poika kertoi. Kuljin pojan perässä vanhalle ovelle, joka näytti siltä että se lähtee irti jos siihen koskee. "Miten sä voit tällaisessa asua? Onko sulla sisaruksia? Entä jos sun vanhemmat on kotona, eikö ne ihmettele jos tuot vain tuntemattoman tytön kotiin? Mikä sun nimi on edes?" kyselin ihmeissäni. "Viljami. Mä olen Viljami ja mulla ei ole sisaruksia ja älä pelkää, ei mun vanhemmat ole kotona" poika sanoi vakavan näköisenä. "Okei... Mä olen Silja" esittelin itseni. Tulimme taloon sisälle. Sisällä haisi voimakkaasti home. Pitelin nenästäni ja Viljami nauroi minulle. "Mä tiedän ettei tää ole mikään luksusasunto, mutta kelpaa mulle" Viljami sanoi. Talo oli iso ja hieno jos sitä vain vähän kunnostaisi. Katselin ympärilleni. Seinillä roikkui vanhoja tauluja ja valokuvia. Mietin, että miten kukaan voi ikinä asua tällaisessa. "Tässä on mun huone. Käy istumaan" menin sisään suureen huoneeseen. Se oli ainut huone joka oli sisustettu ihan lähiaikoina. Istuin sängylle. Huoneen seinällä oli valokuva kehyksissä. Siinä oli perhe. Tunnistin Viljamin vaikka hän olikin melko nuori kuvassa. Kuvassa oli myös vahemmat ja kaksi pientä tyttöä. "Onko tuossa sun perhe?" kysyin. Viljami nyökkäsi. "Hetkinen. Sullahan ei pitänyt olla sisaruksia" ihmettelin. Viljami painoi päänsä alas. Kyynel tipahti hänen poskelleen. Nousin ylös ja menin hänen luokseen. Pyyhkäisin kyyneleen. "Ne on kuollut" Viljami kertoi. Järkytyin. Kuinka kamalaa voi olla että tuossa iässä menettää perheensä! Halasin Viljamia. "Mä oon tosi pahoillani. Mutta kenen kanssa sä sitten asut?" Viljami katsoi minua. "Yksin. Mulla ei ole ketään ja siksi mä vietän aikaa paljon kaupungissa. Siellä mä olenkin nähnyt sut. Kukaan ei käytännössä tiedä kuka mä olen ja siksi mä asun täällä kaukana kaikesta" Viljami selitti. "Mutta sehän on ihan kamalaa! Minkä ikäinen sä edes olet? Miksi sä otit juuri mut mukaan?" kyselin kauhistuneena. "16. Ja koska mun mielestä sä olet todella kaunis ja mukavan oloinen ja mä haluan jonkun sun kaltaisen ihmisen mun elämään" Viljami selitti ja se sai sydämeni hypähtämään. Viljami on vasta minun ikäinen ja joutuu jo nyt asumaan yksin!Olin samaan aikaan todella järkyttynyt mutta toisaalta myös onnellinen. Kukaan ei ikinä ole sanonut minulle noin! Yhtäkkiä tunsin Viljamin huulet omillani. Kukaan ei ole ikinä suudellut minua enkä ole ikinä enne ollu ihastunut poikaan. Nyt tämä kaikki tapahtui samana päivänä. Viljami suuteli minua pitkään. En olisi ikinä halunnut päästää hänestä irti. "Mä toivon että sä et pidä mua ihan outona ja idioottina" Viljami sanoi lopulta. "En tietenkään!" vastasin. Olin täysin varma siitä että tunsin jotain todella syvää Viljamia kohtaan. Aamulla heräsin Vijamin vierestä. Olin ollut hänen luonaan yötä. Olin ilmoittanut illalla vanhemmilleni että jään eräälle ystävälle yöksi ja koska he eivät muulloinkaan paljon välittäneet mitä teen, olivat he vain iloisia että olin saanut vihdoin ystävän. Nousin ylös ja keräsi vaatteeni lattialta. Löysin pöydältä kynän ja lattialta palan paperia. Kirjoitin paperille: "Huomenta. Kun heräät, olen jo lähtenyt sillä minun pitää kiirehtiä kouluun. Nähdään iltapäivällä. Tiedät kyllä mistä minut löydät" Lähdin kiireellä kouluun. Tänään en laittautunut, ei minulla ollut siihen tarvetta. Tiesinpä että kelpaan edes yhdele ihmiselle. Olin rakastunut.