Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Sombrero89, 14.05.2012 9:18
Katsottu 1287 kertaa
Näin jo kaukaa, kuinka hälle hymyilit. Sellaista hymyä en vain saanut sulta. Hän naurahtaa, kun kuulumisia kyselit. Et samaa koskaan kysynyt multa... Yritin huomiosi herättää, en onnistunut. Koetin kiltti ja hellä olla, et piitannut. Hänen ei muuta tarvinnut kuin vain olla, Vaikka kaikkea kokeilin, olin silti nolla. Tekikö hän jotain, mitä mä en? Sanoiko hän jotain, mikä vei sun sydämen? Enkö tehnyt tarpeeksi, jäikö jotain puuttumaan? Onko mussa jotain vikaa, miksen mä kelpaa? Hänen hiuksensa ovat tummat, mun ovat vaaleat. Hänen silmänsä ovat kauniit, mun ovat sokeat. Hän näyttää täydelliseltä, turha edes kilpailla. Puheensa kuulostaa järkevältä, itse olen järkeä vailla. Mua yritit lohduttaa: "Olet ihan hyvä näin." Silti jostain syystä oudosta, vaille rakkautta jäin. Te kaksi onnellista, yhdessä saatte olla. Mä sivuun jään, olenhan pelkkä nolla. Tekikö hän jotain, mitä mä en? Sanoiko hän jotain, mikä vei sun sydämen? Enkö tehnyt tarpeeksi, jäikö jotain puuttumaan? Onko mussa jotain vikaa, miksen mä kelpaa?
-:-, 07.06.2012 0:53
Suloisen epätoivoinen runo, jos jotenkin pitäisi kuvailla. Pidin ja jätti mukavasti hetkeksi pohtimaan. Kun luin tätä, jostain syystä pääni sisällä, kirjoitin vastaus runon tähän. Tosin vain pääni sisällä, joten sitä ei tulla julkaisemaan :) Samaistuin runoon, joskin huomasin, että se johtui enimmäkseen, tarinamaisesta kerronta tyylistä. Ei kun jatka vain samaa rataa 8)