Kirjoitukset

Valkoinen pullo

McWalther, 19.10.2012 19:33
Katsottu 1372 kertaa

Avasin pakastimen luukun, josta kylmä ilmavirta pyyhkäisi kasvoilleni. Etsin katseellani jotakin syötävää, vaikka tiesin että se on turhaa. Ei meillä koskaan mitään olisi. Tietysti pakastin oli täynnä ruokaa, mutten tiennyt edes mitä sieltä etsin. Vatsa vain muistutti, että jotain täytyy etsiä. Kuljin keittiön halki jääkaapille. Pikkusisko oli jättänyt legopalikoita lattialle ja kirosin astuessani yhden päälle. Kukaan ei kuullut. Avasin jääkaapin ja etsin katseellani luotaantyöntävien ruuantähteiden täyttämien hyllyjen seasta jotain syötäväksi kelpaavaa. Katseeni osui avattuun pekonipakettiin ja punnitsin mielessäni jaksaisinko tehdä pekonia. Mieleni ja vatsani sanoivat, että jaksaisin, joten otin paketin jääkaapista. Syrjäsilmälläni havaitsin jääkaapissa olevan omituisen valkoisen pullon. Se oli ihan tavallinen valkoinen pullo, noin kolme desilitraa tilavuudeltaan. Omituista pullossa oli teksti sen etiketissä. Päätin ettei sillä olisi merkitystä ja otin jääkaapin viereisestä, siis oikealta puolelta viereisestä kaapista paistinpannun. Kattilat rämisivät minun vetäessäni sen ulos kaapista. Alkoi taas matka keittiön toiselle puolelle, mutta tällä kertaa osasin varoa legopalikoita lattialla. Sen sijaan en osannut varoa avattua maitopurkkia joka oli jätetty pöydälle, vaan huitaisin siihen huolimattomuuttani paistinpannulla. Nostin kiireesti purkin ylös, kävelin paistinlevyjen luo. Käänsin levyt kuumenemaan samalla kun etsin rättiä tiskialtaasta. Rätti löytyi, mutta se haisi pahalle ja kärpäsiä lenteli sen ympärillä. Ihan pieniä kärpäsiä. Isoveljeni oli joskus kertonut minulle tarinan tytöstä joka oli käsitellyt tuollaista kärpästen peittämää rättiä eikä ollut sen jälkeen pessyt käsiään. Tytölle oli aluksi tullut ajoittaista päänsärkyä ja lopulta tyttö oli kuollut. Kun hänen aivonsa tutkittiin, ne olivat olleet täynnä pieniä keltaisia matoja jotka olivat pikkuhiljaa syöneet tytön aivot. Jostain syystä suhtaudun nykyään epäilevästi kyseisen tarinan todenperäisyyteen, mutta haiseviin, kärpästen täyttämiin rätteihin minulla on jäänyt kammo. Päätin lopulta olla pyyhkimättä läikkynyttä maitoa ja keskityin pekoniin. Pöydästä löytyisi kyllä jokin kuiva paikka minun aterioinnilleni ja ainahan voisin mennä olohuoneeseen syömään. Laitoin pekoniviipaleet tirisemään pannulle ja avasin liesituulettimen. Samaan aikaan joku huuhteli vessanpöntön. Kuka ikinä hän olikin, hän ei pessyt käsiään vaan aukaisi oven saman tien. Käännyin katsomaan vessaan päin ja huomasin äidin. Päätin kysyä häneltä pullosta. "Äiti, miksi meillä on jääkaapissa kynsilakan poisto ainetta? Käyttääkö joku kynsilakkaa?" Äidin kynsissä en ainakaan lakkaa nähnyt. Äiti ei vastannut. Hänen hiuksensa muuttuivat mustasta harmaiksi ja hänen silmänsä vetäytyivät kuoppiinsa. Hänen huulensa muuttuivat violetiksi ja silmien alle kasvoi silmäpussit. Sitten hänen hiuksensa alkoivat käpristyä. Tajusin että ne paloivat. Paloivat ilman liekkiä. Pian hiuksista oli jäljellä oli vain tuhka joka varisi äidin päälakea pitkin. Päälaella siniset verisuonet pullistuivat. Hänen ihonsa oli harmaiden suomujen peitossa. Sitten hän korskahti. Hänen nenästään ja suustaan purskahti verta ja hän alkoi kihisemään pientä, katkeamatonta ininää. Minä peräännyin ja suljin keittiön oven perässäni. Jäin katsomaan ovea kykenemättä liikahtamaankaan. Ei tällaista voinut tapahtua. Hetken seistyäni sukkani alkoivat tuntua kosteilta ja katsoin alaspäin. Oven raosta työntyi verta. Se kerääntyi isoksi lätäköksi alleni ja verilätäköstä näin heijastuksen. Kauhistuin heijastusta, sillä siinä en näkynyt minä. Siinä näkyi hymyilevä, pellavapäinen poika kuninkaan kruunu toisessa ja kala toisessa kädessä. Poika yritti puhua minulle, mutta hänen suunsa oli ommeltu kiinni hyvin tiheällä ompeleella. Hän alkoi taitella kalaa käsissään ja ihmeekseni kuulin kalan selkärangan rusahtavan poikki. Veri alkoi virrata vuolaampana muodostaen lattiaan symboleita. Erotin symboleista horuksen silmän ja juudaksen tähden. Muut kuviot vain olivat, en voinut jollakin käsittämättömällä tavalla tunnistaa niitä, vaikka ne olivat silmieni edessä. Pian veri levittäytyi koko lattialle. Sitä tulvi ovenraosta sisään, mutta se ei poistunut huoneesta. Verta virtasi lisää ja sitä oli pian nilkkoihin asti. Ajattelin, että miten yhdestä ihmisestä riittikin noin paljon verta. Yritin avata ovea, mutta käteni ei saavuttanut sitä. Yritin nojata oveen, mutta seinää ei tuntunut. Se siirtyi eteenpäin, ja kuitenkin pysyi paikallaan. Otin askeleen seinää kohti, mutta se pysyi saavuttamattomana. Yritin huutaa, mutta jostain syystä en saanut suutani auki. Kumarruin katsomaan kuvajaistani verestä. Siellä oli taas se poika. Hänellä oli kruunu päässään ja kala suussaan. Ompeleet suusta oli poissa ja poika hymyili. Nostin sormen suulleni ja tunnustelin huuliani. Ne olivat sidottu kiinni. Tunsin valon haihtuvan silmistäni ja kun heräsin, oli pimeää. Näin kaukan pojan joka avasi jääkaappia ja jäi ihmettelemään valkoista pulloa.

Kommentit