-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Wodysaysgrawrr, 12.01.2013 1:41
Katsottu 1989 kertaa
Päähenkilö: Nimi: Michelle Tanner Ikä: 16 Muuta: Omistaa koiran, alaskanmalamuuttinartun nimeltään Fiera, peto. Fiera on kaikkea muuta kuin peto, se on kiltti, rauhallinen ja hellyyttävä, mutta se kyllä tunnistaa ihmiset, jotka eivät pidä siitä. Muut: Nimi: May Tanner Ikä: 35 Muuta: Michellen äiti. Mayn mies kuoli auto-onnettomuudessa viisi vuotta sitten. Luku 1. "Fiee, tänne!" Huusin ja vihelsin. Koira juoksi häntä heiluen luokseni koirapuiston toiselta laidalta, jolloin palkitsin sen ja lähdimme. Fiera ei ole mitenkään parhaiten koulutettu, vaan harjoittelemme edelleen, vaikka se on jo kaksi ja puolivuotias. Kävelimme kotiin, ja huomasin vieraan auton pihatiellämme jo pitkän matkan päästä. Uteliaisuuteni heräsi ja kävelin nopeasti sisälle. Päästin Fieran pois hihnasta ja potkaisin kengät jalastani, jolloin keittiöstä kuului puhetta ja huuto; " Min, kutsutko Fieran pois?" Äitini kuulosti selvästi epäröivältä. Vihelsin ja koiran tultua kävelin se vierelläni varautuneesti keittiöön, jossa äitini istui vieraan miehen kanssa. Miehellä oli ruskeat hiukset, parransänki ja normaalit vaatteet. "Min, tämä on Jack, josta olen kertonut", äiti sanoi. Tervehdin miestä, joka siis oli äidin miesystävä, ja äiti jatkoi. "Ja... Jack ei oikein pidä koirista" Jack tuhahti, ja nostin kulmiani. "Pyytäisin pitämään koirasi erossa minusta, ties mitä se saa päähänsä", Jack sanoi ja sain hänestä heti tarpeekseni. "No sehän onnistuu", sanoin, vihelsin ja lähdin huoneeseeni sulkien oven perässäni. Fie asettui pedilleen ja katsoi minua kulmiensa alta häntä hitaasti heiluen, kuin kysyen mitä väärää se oli tehnyt. Kyykistyin sen luo ja hautasin kasvoni sen kauluskarvaan. "Voi kulta, et sä mitään oo tehny", sanoin ja silitin sitä. Kuulin huoneeni oven aukeavan ja nousin ylös Fieran viereltä nähdäkseni tulijan. "Äitisi lähti kauppaan jotta voisimme tutustua, koska näyttää siltä, että saattaisimme äitisi kanssa muuttaa yhteen lähiaikoina. Tiedän, että kaikki tapahtuu mielestäsi nopeasti, mutta olemme tapailleet jo melkein vuoden." Jack sanoi ja hymyili kun käännyin häneen päin. "No sit sun pitäis Fieraan tutustuu, eikä muhun. Mä kyl kelpuutan ihmiset jotka kelpuuttaa mun koiran", sanoin ja olin menossa hänen ohitseen oviaukosta, kun hän tarrasi käteeni. "Ensinnäkin, sä et sanele mitä mä teen. Toiseks, Sä et tuu saamaan mua lähellekkään tota petoo, sitähän sen nimi tarkottiki?" Jack sanoi, ja riuhtaisin käteni hänen otteestaan. "Ensinnäkin", sanoin matkien tuon äänensävyä "Mä en sanellu sulle yhtään mitään, kerroin vaan ettet tuu tulee mun kaa toimeen ellet tuu Fieran kaa toimeen. Ja toiseks, sitä sen nimi tarkottaa, mut nimi ei määritä luonnetta" Tiuskaisin ja yritin uudestaan työntyä miehen ohi. "Nyt kuule likka kannattaa rauhottuu", hän sanoi ja tönäisi minua keskemmälle huonetta ja laittoi oven kiinni. Vilkaistuaan Fieraa hän kuitenkin avasi oven uudestaan ja harppoi luokseni tarttuen olkapäihini. Yrittäessäni päästä irti tuon otteesta hän kumartui takaatani ja kuiskasi korvaani: "Nyt kannattaa olla ihan hiljaa, tai mä voin vannoo et tolle koiralle ei käy hyvin." "Painu hiiteen mun huoneesta!" Sähähdin ja yritin potkaista miestä. En osunut, ja Jack otti toisella kädellä hiuksistani kiinni ja toisella veti minut tiukemmin häntä vasten. Hän veti hiuksistani päätäni taakse päin niin, että näin hänen kasvonsa. Fiera nousi ylös ja lähti kävelemään meitä kohti hiljaa. "Käske toi koira pois, nyt!" Mies tiuskaisi ja kiskaisi hiuksistani kipeästi. "Mitä jos en, et sä maha sille mitään!" Sähähdin takaisin ja yritin potkaista miestä uudelleen, epäonnistuen taas. Helpotuksekseni etuovi kävi, ja äiti tuli kotiin. "Tää oli nyt tässä, mut sä voit olla varma et jos sä kerrot jollekki, mä ammun sut ja sun koiran!" Jack tiuskaisi hiljaa korvaani, päästi irti ja lähti. Selvisin siis nyt, mutta entä ensi kerralla? Lysähdin lattialle ja nyyhkytin Fieran turkkiin. Päiväni kuluivat lähiaikoina normaalisti kavereitten ja Fieran kanssa, ja pysyttelin mahdollisimman vähän samassa huoneessa Jackin kanssa, sillä edellinen tapaaminen hänen kanssaan oli tuoreena mielessäni. Aina ohimennen hän saattoi läppäistä minua takamukselle, mutta muuten hän ei kiinnittänyt minuun ollenkaan huomita, peläten äitini tajuavan jotain. "Min! Mä lähen yöks Jennylle, kai sä pärjäät?" Kysyi äitini eräänä perjantaina. Meinasin alkaa panikoida, kunnes muistin Jackin uhkaukset, joten käyttäydyin normaalisti, kunnes äiti lähti. Tarkistin kaikki talomme huoneet Jackin varalta, lukitsin ulko-oven ja asetuin Fieran kanssa katsomaan telkkaria, ja kuten aina, nukahdin sohvalle. Heräsin kännykkäni piippaukseen, ja katsoin tulleen tekstiviestin. "Huomenta prinsessa, keittiössä ois kahvi valmiina!" Ajattelin viestin tulleen väärään numeroon, mutta tajusin Fieran kadonneen, yleensä se tuli luokseni kun kännykkäni piippasi. Katselin ympärilleni etsiäkseni jotain millä puolustautua. Olohuoneemme oli iso, siellä oli taulu-tv, iso sohva, sohvapöytä ja kirjahylly. Otin sohvapöydältä pöytälampun, ja lähdin se kädessäni keittiöön. Lähempänä keittiötä haistoin kahvin tuoksun, ja astuessani keittiöön näin pöydällä kaksi höyryävän kuumaa kuppia mustaa kahvia. >Jack!< Ajattelin ja meinasin alkaa kirkua. En kuitenkaan nähnyt miestä missään, joten pysyin hiljaa ja lähdin takaisin ja pidin lamppua koko ajan ylhäällä Jackin varalta. Oman huoneeni kohdalla tunsin käden hiuksissani ja paniikissa tiputin lampun. "Noh noh, prinsessa, rauhotu!" Jack sanoi ja veti minut lähelleen. "Päästä irti senki hullu!" Sähisin ja potkaisin tätä jalkaan. Jack vain nauroi ja lähti johdattamaan minua keittiöön. "Mikä sua vaivaa?" Tiuskaisin ja yritin päästä irti miehen otteesta, mutta hän oli lukinnut käteni selkäni taakse enkä mahtanut hänen voimilleen mitään. "Sä", mies kuiskasi korvaani ja suuteli kaulaani. Ravistin miehen huulet pois kimpustani ja kävelin kiltisti eteenpäin. "Missä Fiera on?" kysyin ja yritin taas päästä irti, tuloksetta. "Kylppärissä, saadaan olla ihan rauhassa" Jack vastasi ja saavuimme keittiöön. "Istu" hän komensi ja painoi minut tuoliin. Hän kääntyi ottamaan maidon jääkaapista ja pomppasin saman tien ylös. Olin lähdössä karkuun, mutta tunsin miehen käsien painavan minut uudestaan tuoliin. Jack alkoi hieroa olkapäitäni, käänsin päätäni ja puraisin tuon sormia. Hän vetäisi kätensä pois, ja tunsin taas kiskaisun hiuksissani. Mies veti pääni takakenoon, ja näin hänen vihaiset kasvonsa yläpuolellani. "Käyttäydy!" Mies tiuskaisi, ja sylkäisin hänen naamalleen. Viha muuttui raivoksi, kun hän pyyhkäisi sylkeni naamaltaan ja kiepautti tuolini ympäri niin, että olin häneen päin. "Sun ei kannata yrittää tommost pitkään!" Hän murisi ja löi minua avokämmenellä poskelle niin että tipuin lattialle. "Haista päskä!" Sähisin ja tunsin potkun vatsassani. "Fieraa!" Kiljuin niin kovaa kuin pystyin, ja kuulin koiran haukkuvan kylpyhuoneessa. Jack kiskoi minut ylös ja työnsi seinää vasten, lukiten käteni kiinni seinään. Tunsin miehen huulet huulillani ahnaina, kieli työntyi suuhuni, jolloin puraisin. Veren maku tulvahti suuhuni kun mies vetäytyi poispäin, pitäen yhä kiinni käsistäni. Hän kohotti kättään lyödäkseen minua, kun ovikello soi. Pääsin irti miehen otteesta, ja ryntäsin ovelle, jossa oli kaverini Jessica. Halasin häntä, ja hän huomasi punaisen poskeni, johon alkoi tulla mustelma, ja kysyi että mitä oli tapahtunut. Kiskoin hänet kengät jalassa ensin kylpyhuoneelle, josta vapautin Fieran, ja sen jälkeen huoneeseeni. Saatuani oven kiinni selitin kaiken hänelle, ja tytön silmat levisivät kauhusta. "Mähän sanoin ettet sä saa kertoo kenellekkään!" Jackin ääni kuului ovelta, ja hän tuli sisään ase kädessään. Fiera alkoi murista, ja kiljuimme Jessican kanssa. Mies latasi aseen ja tähtäsi sillä Fieraan. "Käske toi pois, nyt!" Hän huusi, joten nousin ylös ja komensin Fieran pois. Sen poistuttua vastahakoisesti muristen, Jack sulki huoneeni oven ja tuli luokseni. "Äitis soitti ja sano et se tuleeki jo illal, joten me ei keritä pitää hauskaa, mut tiäks, mä aion kosii sitä ja muuttaa tänne, joten meil kyl tulee olee hauskaa joskus, prinsessa" Hän sanoi, ja koski turvonnutta poskeani. Astuin taaksepäin, jolloin hän keskittyi taas meihin molempiin. "Te ette kumpikaan puhu täst kellekkään! Mut nyt, ku sä kerroit tolle..." Jack sanoi ja osoitti aseellaan Jessicaa "Mul onki kaks hyvännäköst likkaa!" Hän jatkoi ja virnisti. "Sä tuut mun luo aina ku mä käsken, ja teet tasan niin ku mä käsken, tai tää sulonen neiti kuolee, okei?" Nyökkäsin, ja Jack lähti. "Jessica, mitä mä teen?" Kysyin ja hautasin kasvoni käsiini.
SophiaMist, 29.11.2013 15:45
Pidän siitä, miten olet saanut tarinasta hyvin ahdistavan ja kerronta on todella sujuvaa. Tietyt kohdat kalskahtivat hieman: Ensivaikutelma Jackista ja se että vaatteiden todetaan olevan normaalit: kuvailua! Kaikilla on oma käsityksensä normaalista, "yllään miehellä oli siistit farkut ja siniruudullinen kauluspaita" tms. olisi kuvailuna ollut osuvampi. Myös pieni epäaitous haittaa: millainen äiti seurustelee vuoden ennen kuin esittelee miehen tyttärelleen? Ja varsinkin jos ei huomaa, että kaveri on niin sekaisin kuin Jack vaikuttaisi olevan. Jackin toiminnan voisi muuttaa hieman hienovaraisemmaksi ja päähenkilön häpeää voisi käsitellä enemmän. Päähenkilön ja tämän koiran välinen suhde taas välittyy todella hyvin lukijalle. Jos samanlaista syvyyttä saisi muihinkin ihmissuhteisiin niin novelli olisi täydellinen. c: Jatka ihmeessä kirjoittamista!