-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Taci, johtajasusi osa 2

Paco, 08.05.2013 13:57
Katsottu 1333 kertaa

Laskeuduin alas Tansyn selästä ja istahdin joen vieressä olevalle kannolle. Riisuin nuolikotelon selästäni ja asetin sen jousipyssyni viereen nojaamaan kantoa vasten. Rakastin olla täällä. Rakastin katsella kuinka vesi virtasi vapaana ja kesyttämättömänä ohitseni. Haluaisin olla yhtä vapaa. Katselin Tansya joka oli asettautunut makuulle nurmikolle. Se näytti niin huolettomalta siinä auringossa loikoillessaan. Haluaisin olla yhtä huoleton. Nousin kannolta ja asetuin tamman viereen istumaan nojaten siihen. Pikkuhiljaa tunsin kuinka uni saapui luokseni. Koitin pysytellä hereillä, mutta en voinut vastustaa unen hentoa kutsua pois tästä maailmasta. Vaivuin uneen. Olin korkealla. Olin todella korkealla. Tunsin kuinka tuuli otti minut syvään syleilyynsä, olin kevyt kuin höyhen. Katsahdin ylös. Loputtomiin jatkuva revontulien meri leiskui pimeällä taivaalla. Kuulin susien ulvontaa kauempaa. Ääni lähestyi, ja ulvonta alkoi muuttua verenhimoiseksi murinaksi. Mitä lähemmäs ääni kävi, sitä julmemmilta sudet kuulostivat. Kaaduin taaksepäin tuulen syliin ja jäin katsomaan kuinka revontulet tanssittivat kirkasta tähtitaivasta. Kuulin kuinka sudet juoksivat revontulien takana kohti minua. Minä en pelännyt. En tuntenut mitään. Kaikki tapahtui nyt paljon hitaammin kuin aikaisemmin. Katselin kuinka valtava suden hahmo alkoi erottua revontulien takaa tuijottaen minua nälkäisillä silmillään. Susi astui esiin revontulista epäilevän näköisenä hieman kaarrellen. Se venytti itsensä niin pitkäksi kun vain pystyi, ja päästi ilmaan karmivan ulvonnan. Suljin silmäni ja annoin itseni leijailla pois tuulen syleilystä . Nyt minä pelkäsin. Tunsin kuinka kylmä vesi huuhtoi kasvojani, jotka olivat hiestä kylmänkosteat. Heräsin takaisin tähän maailmaan. Nousuvesi, nousuvesi tarkottaisi sitä että sudet nousisivat rannalta kohti suuria vuoria, ja se tietäisi minun tilaisuuttani kohdata tuo olento jonka tänään aiemmin kohtasin. Nousin ripeästi ylös ja nappasin nuolikotelon sekä jousipyssyni ja hyppäsin Tansyn selkään. Tansy ymmärsi mitä oli meneillään, eikä yrittänyt sille tyypillisellä tavalla jäädä leikittelemään tai viivästyttämään lähtöä. Tunsin kuinka hiki virtasi pitkin kehoani ja jännitys alkoi kiristämään jokaista lihastani. Lähdin rauhallisesti liikkeelle tarkkailen samalla tavanomaista tarkemmin ympärilleni. Mikään ei näyttänyt olevan väärin. Suoraan sanottuna kaikki näytti tavallista kauniimmalta keväisessä iltapäivässä. Olin jo pidemmän aikaa tarkkailut minua seurannutta nuorta peuraa, mutta olin nyt liian hermostunut edes yrittääkseni saada sitä kiinni, joten jatkoin matkaani ja annoin tuon upean eläimen seurata minua. Olin jo melkein vuoren juurella, kunnes huomasin tuoreet kokonaisen susilauman jäljet poikkeavan polulta koilliseen päin. Katsahdin pientä lauman raivaamaa tietä kasviston seassa, ja käänsin Tansyn syvemmälle kohti metsää. Ratsastin, ratsastin vieläkin syvemmälle seuraten jälkiä jotka erottuivat vieläkin selkeästi maasta. Kurkkuani karhisti ja tunsin kuinka pelko alkoi täyttää sisintäni. Laskin käteni oikealle reidelleni tarkastaen että isoisäni veistämä puuko olisi vielä tallessa. Minusta tuntui että se tulisi kohta tarpeeseen. raah, raah, raah Kuulin ontuvan äänen oikealla puolellani. Tiesin että se olisi hän. Nyt koittaisi minun tilaisuuteni riistää tuolta olennolta henki lopullisesti. Laskeuduin alas Tansyn selästä ja passitin sen kauemmaksi, sillä tiesin että se odottavan minua. Kyyristin selkäni ja piilouduin suuren kuusen taakse. raah, raah, raah Nyt ääni kuului todella läheltä, noin yhden hevosenmitan päässä minusta. Sydämmeni hakkasi niin lujaa että en meinannut kuulla edes askelien ääntä. Irrotin puukon kotelostani ja nostin sen rintakehäni kohdalle valmiina hyökkäämään. Kuuntelin kuinka ääni alkoi kiertää luonaaseen päin, minua lähemmäksi. Olin niin jännittynyt etten miltein saanut henkeä. Nyt,nyt tai ei koskaan. Kierähdin ketterästi ympäri samalla keräten lisää voimaa hyökkäykseen. Iskin puukon niin lujaa kun ikinä pystyin pehmeään lihaan. Ei ääntä, ei ulvahdusta kivusta, vain laimea tömäys kun raato tipahti maahan. Katsoin hämilläni tummanruskeaa turkkia johon olin iskenyt puukon syvemmälle kun olisin ikinä uskonut voinani lyödä. Olin hyökännyt kohti ..kuollutta karhunpentua? Ei, ei ei ei! Loin katseen ylemmäs ja näin vihasta ja pelosta leiskuvat silmät edessäni tuijottaen minua taponhimoisesti. Nuo olivat ne silmät, jotka olin tänään aikaisemmin kohdannut metsässä. Nuo olivat Sihun silmät. En voinut enään tehdä mitään muuta kuin seistä ja tuijoitttaa suurta olentoa edessäni. Mieleeni palasi ontumisen äänet metsäaukiolla, ja uskalsin luoda katseen suden jalkoja kohti. Siinä se oli, haava johon olin ampunut nuolellani, joka oli tulehtunut ja näytti todella pahalta. Nyt se olisi helpompi saada hengiltä kun käytännössä sillä oli käytössä kolme jalkaa. Sihu ei todellakaan ollut tyhmä, vaikka haavoittuvainen olikin tällä hetkellä. Se tiesi aikeistani hyökätä. Se kyyristi selkänsä, upotti kyntensä syvälle maahan ja paljasti valtavan terävät saalistajan hampaansa. Sihun silmistä paistoi pelottava tyyneys, jota ei saanut horjutettua, silmistä leiskui päättäväisyys. Olin peloissani. Sudella oli tarkka suunnitelma miten tämä kohtaus tulisi menemään ja miten saisi käännytettyä sen voitokseen. Olin varma kuolemastani. Kiskaisin puukon irti kuolleesta karhusta ja olin lyömässä sen suoraan pedon sydämmeen, kunnes tunsin pakahduttavan tönäisyn rintakehässäni ja lennähdin maahan. Yritin epätoivoisesti haukkoa happea katsoessani vihaisten silmien kiiluvaa tuijotusta ylläni. Taci. En voinut ymmärtää kuinka en kuullut niin suuren eläimen olevan lähistöllä odottamassa tilaisuuttaan hyökätä kimppuuni. Olin aina sokeasti luottanut kuuloaistiini, joka ei ollut minua kertaakaan pettänyt, ei ennen tätä päivää. Vihdoin sain vedetteyä keuhkoni täyteen ilmaa ja hengitys kulki taas. Peto oli painanut raskaan tassunsa rintakehäni päälle estäen minua pakenemasta. Minun piti kohdata se, silmästä silmään. Tiesin että se tuntisi tassunsa alla kiivaan sydämmeni tykytyksen, joka teki minut heikoksi sen silmissä. Olin todella hermostunut ja peloissani. Yritin katseellani hakea apua kauempaa metsästä, jos vaikka joku sattuisi olemaan lähistöllä, hän voisi auttaa minut jotenkin pois tästä tilanteesta. Turhaan. Nyt jopa linnut olivat kadonneet puistaan ja kuulin vain vaimean tuulen havisuttamassa puiden lehtiä. Olin aivan yksin tässä tilanteessa. Tunsin taas kuinka keuhojeni tila kävi ahtaammaksi. Taci muistutti muistutti missä asemassa tällähetkellä olin painamalla tassunsa kovempaa rintakehääni vasten. Asemani ei todellakaan ollut hyvä. Susi hivutti kuonoansa lähemmäs kasvojani valmiina raatelemaan minut hetkenä minä hyvänsä. Nyt minä todellakin kaduin sitä että olin lähtenyt leiristäni, tämä tietäisi varmaa loppuani. En tiennyt kuinka kauvan Taci tahtoisi leikitellä elämälläni, pitää minua tässä piinassa, alistuneena, ennen kuin tekisi tästä lopun. Toivoin vain että kuolemai olisi nopea. Toivoin että minut löydettäisiin edes yhtenä kappaleena tämän jälkeen. Katsoessani suden silmiin tiesin toiveeni olevan täysin turha. Se halusi raadella minut mahdollisimman tuskallisesti leikkien minun tuskallani. Paino rintani päällä katosi kokonaan. Taci nousi pois päältäni ja astui muutaman askeleen kauemmaksi minusta. Viha sen silmissä ei vieläkään ollut laantunut, mutta jostain syystä pystyin nyt tasaamaan hengitykseni ja sain ajatukseni taas kulkemaan. Susi katsoi minua päättäväisesti käskien minua seuraamaan. En tietenkään voinut tehdä muuta kuin orjallisesti lähteä seuraamaan sitä. Katsahdin epätoivosesti puukkoani ja jousipyssyäni kohden toivoen saavani ne matkaan jotenkin, mutta siinä samassa Taci päästi matalan murhahduksen varoittaakseen minua. Se muistutti minua uudelleen siitä kuinka avuton olisin jos edes harkitsisin pakenemista tai hyökkäämistä uudelleen. Sihu linkutti takanani, ja tunsin sen pistävän katseen selässäni. Pakoreittiä ei ollut.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net