Kirjoitukset

Rakkautta töissä

Kiarita, 23.06.2013 21:49
Katsottu 1302 kertaa

Kymmenen vuotta on kulunut siitä. kun eräänä tammikuisena perjantaiaamuna työpaikkani ovesta astui Hän. Siististi tummansiniseen vakosamettitakkiin ja vaaleisiin housuihin pukeutunut nuorimies. Ruskeaa ja kuluneen näköistä lääkärinsalkkua kantaen kysyi kollegaansa. He sulkeutuvatkin sen jälkeen toimiston puolelle, jatkoin aamutoimiani lääkärikeskuksen vastaanotossa asiaa sen kummemmin ajattelematta. Nuorimies, josta käytän ilmaisua Hän, näytti minusta jonkin lääkefirman edustajalta. Pian kuitenkin työkaverini esitteli Hänet minulle tulevana uutena työntekijänä. Tammikuun ensimmäiset viikot menivät kiireen keskellä potilaiden ja paperitöiden parissa. Teimme töitä yhdessä ja samalla kaikenlaista jutustellen. Mainittakoon että olemme eri kansallisuutta ja eri ikäluokkaa. Hän kuubalainen, Espanjassa usean vuoden asunut 31 v. ja naimisissa. Mnä, 42 v. suomalainen, myöskin naimisissa Yhteinen kielemme oli ja on espanja ja työskentelimme kansainvälisessä lääkärikeskuksessa. Helmikuuhun mennessä välillemme oli kehittynyt jonkinlainen kemia -tai sähkö, en osaa sitä edes kuvailla.Mutta Hänen seurassaan rentouduin ja Hän sai minut nauramaan.Taito, joka minulta oli tyystin unohtunut vuosien ajan. Olin kai niin rutinoitunut avioliittooni ja arkeeni. Huumorintajumme oli täysin samanlaista, katsoimme vain toisiamme ja purskahdimme nauruun jopa potilaan edessä. Noloa, mutta ah! niin ihanaa! Tunsin eläväni. Olin työpaikallani aina jo tuntia aikaisemmin, ja panostin ulkonäkööni entistä enemmän. Laihduin huomaamatta ja öisin jopa heräsin outoon , ennenkokemattomaan onnellisuuden tunteeseen. Olin rakastumassa 11v. nuorempaan mieheen! Hänen saapumisensa työpaikalle sai perhoset vatsanpohjassa kiemurtelemaan. En tosin uskaltanut edes ajatella että Hän tuntisi jotain vastaavaa. Haaveilin, ja työ sujui kuin leikki Hänen seurassaan. Viikonlopun jälkeen oli ihanaa päästä töihin. Kuten mainitsin , Hän oli naimisissa, vaimo tosin muulla paikkakunnalla kaukana. Mutta sitähän tunteet eivät katso. Huhtikuuhun päästessä Hänelle tuli ongelmia avioliitossaan , eikä Hän myöskään ollut tyytyväinen esimieheensä työpaikalla. Hän päätti lähteä. Sinä päivanä ei itkuani estänyt edes potilaiden läsnäolo. Mutta mitäpä tilanteelle voin, en mitään.... Päätimme pitää Hänelle läksiäiset menemällä illastamaan.. Niin teimmekin, ja Hän lupasi tulla noutamaan minut kotioveltani sinä iltana. Olin sen päivän kuin tulisilla hiilillä ja hermostunut kuin teini. Aavistin jotain tapahtuvaksi sinä iltana. Hän saapui punaisella merkkiautollaan sovittuun aikaan ja suunnistimme sovittuun ravintolaan. Ilta sujui viinin ja ruuan merkeissä aina pikkutunneille asti. Kotiinlähdön aika koitti. Olin laittamassa turvavyötä paikalleen kun Hän ottikin kädestäni kiinni ja suuteli minua. Olin seitsemännessä taivaassa! Tuo nuorimies sittenkin tuntee jotakin! Suutelun seurauksen kaikki arvaavat, mikään ei enää voinut estää rakasteluamme auton takapenkillä. Olin puuma, vaikka termiä ei silloin vielä käytetty. Se että 11v. nuorempi mies halusi minua, muutti elämäni. Rupesin todella olemaan “elävä” monen vuoden jälkeen. Pukeutumistyylini muuttui, olinhan laihtunutkin huomaamatta talven aikan 10kg. Energiaa oli vaikka mihin. Hän valitettavasti jätti yhteisen työpaikkamme, mutta yhteytemme ei katkennut. Tuon ensimmäisen illan jälkeen tuli vielä monia muita. Tapaamisemme ei aina johtanut rakasteluun, meillä oli hauskaa yhdessä muutenkin. Tunsin, ja tunnen vieläkin että olemme sukulaissieluja. Ei ole päivää etteikö Hän ole mielessäni. Paljon on tapahtunut. Tällä hetkellä valtameri erottaa meidät, mutta yhteytemme jatkuu. Vuosi sitten tapasimme viimeksi neljän vuoden tauon jälkeen, kun Hän vietti muutaman päivän paikkakunnallani Nämä kymmenen vuotta ovat antaneet minulle jotakin mitä en ikinä antaisi pois.Vaikka olen kärsinytkin ja kyyneleitä vuodattanut, Hän on elämäni rakkaus.

Kommentit