Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
secredem, 29.12.2014 14:19
Katsottu 922 kertaa
Silmäsi olivat kuin aamuyön palava aurinko Katseesi poltti minua, ensi hetkestä lähtien, tiesin rakastavani sinua aina. Hymysi sattui minuun, sillä se oli omani. Mutta suudelmasi ne vasta sattuivat, maistuivat ne täyttymättömiltä lupauksilta, lupauksilta joita en koskaan saisi lunastaa. Kadotin sinut joskus, ja löysin taas, vain saadakseni yhden lupauksen lisää. Enkä ymmärrä miten käteni taas irtosi omastasi? kai jokin veti minua ja sokaistuin ihmisten edessä, etsin sinua katseellani, mutta turhaan. Missä olet prinssini? Miksi en sinua löydä? Veit sydämesi mukanasi ja teit minusta köyhän. Mutta ihmisjoukon edessä, lasken seteleitä..