Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-z-, 11.06.2003 0:00
Katsottu 1945 kertaa
Seison hangella, jonka Kuu on hopeallaan värjännyt. Hymyilet mulle kylmin huulin ja sinisin silmin. Et puhu, katsot vain. Et koske, hymyilet vain. Hymysi haipuu hiljaa, silmäsi kyyneltyvät. käännyt ja menet, haluan huutaa sinut takaisin vaan mitään ei kuulu. Kylmä käsi koskee olkapäätäni, hätkähdän ja käännyn. Äiti katsoo minuun surullisin silmin sanoen; minä tiedän.
Hrimnir, 12.11.2007 13:21
Kaunista kuvailua, loppu oli yllättävä ja jollain tapaa herätti todellisuuteen siitä unenomaisesta tunteesta, joka vallitsi muun runon ajan, ennen viimeistä kappaletta. Tykkäsin ^^
Misthema, 22.03.2006 1:47
Tämä oli hyvä! Kunnon loppuhuipennus, mahtavaa. Kauniisti olet saanut tämän kirjoitettua. Pidin. :)