Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-z-, 14.05.2006 23:48
Katsottu 1700 kertaa
Kello on paljon. Tai vähän. En taida välittää. Viileä, märkä ruoho hivelee jalkapohjia, heinät tarttuvat varpaisiin. Yö kihisee ääniä, sirkutusta ja viserrystä, kahahtelua, satunnaisia joutsenten huutoja. Hengitän syvään sateentuoksuista ilmaa, kastepisaroiden imeytyessä ihoon. Pitkästä aikaa, tunnen itseni jälleen kokonaiseksi, ajan menettäessä merkityksensä. Kuuntele sitä... Maistele sitä... Tunne se sisälläsi. Paratiisi? Ehkä ei... Mutta läheltä liippaa.