Kirjoitukset

Kahden kilometrin suhde

Milena, 21.06.2006 0:48
Katsottu 2103 kertaa

Se käveli kadulla. Yksin. - Ostiksä niitä paristoja? Epämääräistä mutinaa. - Vastaa! Ostitko vai etkö? - No en mä oikein muistanut. Se pyöritteli silmiään. - Olishan se pitänyt arvata. Annoin sulle rahat, pyysin ostamaan paristoja, ei. Mihin sä sen rahan kulutit? Tupakkaanko taas? Se kuulosti vihaiselta. - Noo... joo. - Voi vittu, etkö sen vertaa voinut mua auttaa, etkö? Mä tarttin niitä mun kameraan. Nyt mä en voi kuvata, tajuuksä?? Valokuvaus oli sen intohimo. Se kuvas kotona itteään. Kunnon ”posepose”-kuvia. Mä en ollut ikinä ymmärtänyt sitä. Se nosti hirveen metelin keskellä katua, eikä edes hävennyt yhtään. Mä seisoin hiljaa. - Eksä sen vertaa voinut mulle antaa? Voi helvetti, missä sä oot taas yös viettäny? Kotona et ainakaan, etkä Maijulla. Samanlainen renttu ku isäs. Sano mun sanoneen. Sen sanat satutti, mutta vain vähän. Kolmeen vuoteen en oo sitä, enkä kyllä faijaakaan, paljoa nähnyt. ”Kulkee omia teitään” on joku sanonut. Mutsin mä näin toissapäivänä, kun se pyysi laupeudenpuuskassaan mua hakemaan pattereita. Itellään sillä oli ”vähintään kolme päivää kestävä krapula.” Mutta se, mikä mua eniten ärsytti siinä. Aina se löysi musta vikaa. - No, Alina. Joko alat tulla kotiin? Miten sä meinaat muka ittes elättää, häh? Tuu ees käymään. Sen äänessä oli jotain uutta. Jotain pehmeyttä, jota muistan kuulleeni viimeksi silloin kun olin kolmannella luokalla ja minulta leikattiin umpisuoli. - No kai mä sit tuun... - Pakkohan sun on vähän siistiytyä. Kai sekin tajusi, että pehmeni. Veti taas sen kovan ”en ole tuollaisen mutsi”-kuoren päälleen. Se avas kerrostaloasunnon oven avaimillaan. Mä astuin sen perässä sisälle, ja muistin. Täällä oli joskus mun koti. Sisällä tuoksui jauheliha ja marketin osta kolme maksa kaksi- pesuaine. Kävelin kuin unessa vanhaan huoneeseeni. Ovella yllätyin. Mutsi ei ollutkaan heittänt kaikkia mun kamoja pois. Itse asiassa se ei ollu tainnu koskea juuri mihinkään. Mitä nyt vähän siivoillut siellä sun täällä. Istuin sängylleni ja annoin katseeni kiertää ympäri huonetta. Kun suljin silmäni, saatoin kuulla mutsin ja faijan riidat. Halusin unohtaa. Tassuttelin keittiöön jossa mutsi keitti teetä. Se halusi mun siis jäävän. - Kyllä se isäskin sieltä vielä tulee. Se kaatoi meille teetä kuppeihin ja otti kaapista kääretortun. - Noni tyttö, syös nyt. Kun kerrankin saat. Kuulin taas sen pehmeyden. Olin juuri puolessavälissä kuppia kun kuulin oven käyvän. Mutsi juoksi eteiseen. - No, mä arvasin. Taas sä tuut ihan umpikännissä himaan. Tyttökin on täällä ja kaikkea. Noni, mä arvasin. Ne tuli molemmat keittiön ovelle. Mutsi näytti vihaiselta, ja faija yllättyneeltä, kuitenkin vähän iloiselta. Ne tuli ihan mun lähelle. Mutsi mesos taas jotain ja faija yritti lyödä sitä. Se oli juonut liikaa osuakseen. Mun suhde niihin ei ollut koskaan hyvä. Ja nyt vielä huonompi. Ja vaikka ne seisoi kahden metrin päässä musta, tuntui kuin meidän vanhemmat-tytär-suhde olis ollut kahden kilometrin päässä. Kahden kilometrin päässä menneisyydessä.

Kommentit