-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
MoJo5, 06.02.2016 11:38
Katsottu 911 kertaa
Otsikoissa ja etusivuilla jauhetaan Suomen talouden tilasta. Pakkolakeja, säästökuureja ja muita mukavan kuuloisia termejä on tullut sanavarastoihimme. On niin ihanaa herätä aamulla, lampsia sohjossa ja vesisateessa vanhaa, autoa kohti, joka ei kuitenkaan käynnisty, koska ei ole varaa vaihtaa hehkutulppia ja polttoainesuodatinta. Siitä se päivä sitten lähtee käyntiin; toiset painavat tauotta sairaiden ihmisten parissa. Kiirettä pitää, työmiehet ja vanhukset kaatuilevat säästösyistä hiekottamatta jääneillä luokan kolme tienhoitoalueilla. Toiset tavalliset duunarit puskevat vanerilevyä tehtaista, samalla tahdilla kuin aina ennenkin. Tällä kertaa kaikki tämä normaali työ on yhtäkkiä muuttunut kannattamattomaksi. Lomarahat pois palkansaajilta. Kuinkahan moni suomalainen käyttää lomarahansa kotimaan matkailuun tai pieniin kodin remppahommiin? Veikkaisin, että aika moni. Harva niillä mitään bisneskeinottelua tekee. Eli raha menee suomalaisiin palveluihin tai kauppoihin. Jokainen euro, joka on pois kotimaan matkailusta, on suoraan pois suomalaisten palkoista. Hotelleilla ja kylpylöillä ei sitten enää ole edellytyksiä toimia kannattavasti. Onko jossain jotain järkeä? Etsitäänköhän tässä nyt jotain kipurajoja. Pelotellaan kansalaisilta vatsat kuralle, niin sitten pienemmät leikkaukset eivät tunnukaan niin pahoilta. Tavallisen palkansaajan elintaso on mielestäni seuraavanlainen noin niinkuin keskimääräisesti ottaen: Velkainen asunto, vanha auto ( mahdollisesti velaksi ostettu vähän uudempi auto), ehkä perinnöksi saatu kesämökki. Palkka riittää lainoihin, ruokaan, päivähoitomaksuihin ja muihin pakollisiin kuluihin. Jäljelle jää usein tyhjä tili ja monta päivää seuraavaan palkkapäivään. Kaikki ylimääräinen pitää laskelmoida tarkkaan ja luopua jostain muusta. Näiltä tavallisilta kun tarpeeksi otetaan pois, niin saattaa olla, että suomalainen korkkaa kossupullon ja nostaa kädet pystyyn. Sillä joku merkitys työnteolla on oltava. Haetaan rauhassa sitä minimiä... Lopuksi sähköinen puheenaihe. Kaivinkoneet mylläävät tienvarsilla ja piilottelevat maakaapeleita kilometritolkulla. Tähän on säädetty oikein määräykset korkeammalta taholta. Sähkön toimitusvarmuus on saatava uudelle tasolle. Muuntamokoppeja on ripoteltu jokapuolelle ja tottahan nämä ovat kalliita paukkuja sähköyhtiöille. Sähkönsiirron hintakorotuksia perustellaan näillä investoinneilla. Kulut on pakko kattaa jollain tapaa. Pistetään asiakas maksamaan. Heräsi vaan mieleeni pienen pieni kysymys: Jos nyt nostetaan hintoja kolmekymmentä prosenttia, niin koska maakaapelit on maksettu ja laskeeko hinnat sen jälkeen...?