Kirjoitukset

Tapahtuipa kerran

-z-, 06.07.2006 0:31
Katsottu 2004 kertaa

Ulkona oli lämmin, leppoisa kesäaamu. Tai aikainen aamupäivä pikemminkin. Tarjei haukotteli leveästi pukatessaan eteisen oven auki olkapäällään. Hän seisahtui keskelle valoisaa kuistia nähdessään ikkunasta vilauksen tutuista kasvoista. Äiti oli häntä kuistissa vastassa, tämä oli juuri tulossa ulkoa sisälle ja nyökkäsi vähäeleisesti pihalle päin. "Jusa tuli". Se oli paremminkin kysymys kuin toteamus ja tytär näki äitinsä ilmeestä, ettei tämä juuri pitänyt yllätysvieraasta. Jos Tarjeilla olisi ollut peili, hän olisi hämmästynyt kasvoillaan vilahtavaa tunteiden kirjoa, ennen kuin ilmeetön naamio asettui niille. Hämmennys, viriävä toivo, innostus, kiukku ja lopulta turhautuneisuus sekä katkeruus ehtivät kaikki paljastaa osan itsestään, ennen kuin hän ehti tukahduttaa ne sisälleen. Hyttysverho rapsahtaa ja Jasun ja Tarjein katseet kohtaavat yhdeksi lyhyeksi sekunniksi, ennen kuin Tarjei kääntää katseensa lattiaan. "Hei". Jasu rikkoo syntyneen hiljaisuuden. Pojan puhe menee Tarjeilta ohi korvien, hän ei halua tietää, miksi tämä on tullut, eikä hän halua pojan näkevän, millaisen tunnemyrskyn tämän yllättävä ilmaantuminen hänessä nostatti. Jasu kysyy jotain, johon Tarjei vastaa kohauttamalla olkapäitään, katse yhä visusti lattiaan luotuna. Tarjei istahtaa lattialle seinän viereen ja nyppii olemattomia nukkapallosia housunpolvestaan. Lyhyen, ohikiitävän hetken hän miettii, miltä mahtaa pojan silmissä näyttää kuluneissa capreissaan ja veljensä väljässä t-paidassa. Harmi leimahtaa heti, hän käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa, hänellä ei ole tarvetta tehdä vaikutusta kehenkään. Jasu puhuu yhä, hiljaa, juttelusävyyn. Tämä on istunut lattialle lähelle Tarjeita, häiritsevän lähelle. Tarjei tuntee pojan katseen ihollaan, vaikka ei ole vilkaissutkaan tähän sen jälkeen, kun poika tuli. Jasu kysyy taas jotain, Tarjein uusi olankohautus saa surullisen sävyisen naurahduksen karkaamaan pojan huulilta. "Se ei voi edes katsoa muhun". Jasu sanoo enemmän itselleen kuin tytölle. Hiljaisuus venyy venymistään, ennen kuin Jasu taas puhuu. Poika kertoo hiljaisella äänellä pitkistä unettomista öistä, ikävästä, jota hän on potenut, anteeksi pyytämisen vaikeudesta. Puhuessaan hän siirtyy Tarjein vierelle istumaan, niin lähelle, että heidän polvensa koskettavat toisiaan. Tarjei muistaa kaiken, mitä heillä oli ja varovainen hymy alkaa hiipiä tytön kasvoille. Sitten hän muistaa myös sen katkeruuden sävyttämän, polttavan pettymyksen tunteen, kun hän sai selville, että kaikki, jokainen sana ja kosketus,perustui valheelle. Tytön olkapäille kiertyvä tuttu, lämmin käsivarsi saa Tarjein vartalon jännittymään kireäksi ja vetäytymään vaistomaisesti pois kosketuksen ulottuvilta. Jasu aikoo vetää kätensä pois, kun tyttö yllättäen tarttuu hänen sormiinsa. "Miksi? Miksi vasta nyt?". Tarjein ääni särähtää. Hän antaa pojan laskea kätensä hänen olkapäälleen ja rentoutuu hieman Jasun taas kerran puhuessa. Jokin mitä Jasu ohimennen sanoo, saa Tarjein hypähtämään ylös lattialta ja haukkumaan pojan valehtelevaksi paskiaiseksi. Tämä käskee pojan häipyä lopullisesti, sanoen, ettei halua nähdä häntä enää ikinä kotonaan. Jasu jää istumaan lattialle, painaen päänsä hiljaa polviinsa. Tyttö kulkee vihaisin, nopein askelin pihan poikki, hokien itselleen, ettei saa itkeä. Sitä iloa hän ei pojalle anna, että tämä näkisi hänen itkevän. Tarjein sydämeen koskee, se on puristunut tiukaksi pieneksi kiveksi, joka painaa kipeästi rintaa. Hän ei edes huomaa kyyneliä, jotka kastelevat kasvot, valuvat kuumina ja suolaisina suuhun. Ne valuvat pienestä, kipeästä ja arasta sydämestä.

Kommentit