Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 23.06.2016 11:28
Katsottu 805 kertaa
Varjot maahan eteesi lankeaa ei mielesi kestä tätäkään aamua niin ankeaa ei ole enää paluuta tuohon aikaan entiseen kun viimeisetkin muistojen rauniot maahan murusiksi murenee tahdoit vain uskoa parempaan kuin tähän koleaan kylmään kuolemaan sekä tuohon tulevaan hyisen jäiseen tuonelaan nyt kun taivas piirtyy tummuneena eteesi pilvet valuvat pisaroina päällesi niin pysyen aika kulta piirtyy uurteisina kuvioina ihoosi ruosteisen hauras totuus silmissäsi pölynä eteesi hajoaa kietoen lopun hellään hyväilyyn vaivuttaen viimein sinut uupuneen uneen