Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 16.03.2017 12:07
Katsottu 697 kertaa
Siellä jossain mökillä Istuen kuistilla, vartalo kostean märkä, höyryä vapauttaen ihon pinnasta, ilmaan ympäröivään. Illan jo viilentyneen huomaan. Mökin sauna keskellä, ei mitään. Vain vihreyttä. Honkien heilunta tuulen tarttuessa niihin. Heiluvan oksan päässä, lehtipuiden kahina. Metsälampi huokaa hiljaisuutta. Yksinäinen kuikka, ääntelee etsiessään jotakin. Kaikuu ääni sen, kuulakkaana, kantava se on, linnun ääneksi moisen. Aatokset kaipaavat lepoa, maailman melskeestä. Elämän rytmistä, kiireisestä, kauanko ihminen kestää tulvaa tiedon. Onko rajoja jossain mielen suuruudelle. Rauhaton ihminen, rauhoittuu istuen kuistilla pienen saunan. Pienentyen aatos, oikeisiin mittoihin minätunteen kanssa, avaten sielunsa maailankaikkeuden äänille. Ystävänä luonto läheinen. Ääntään avaava närhi, läheisessä puussa lauluaan aloittelee. Rauha kietoo utuun harsoiseen, horisonttiin tuijottavan ihmisen.