Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 12.04.2017 8:05
Katsottu 795 kertaa
Se vei sinut ystävä Päivä kaunis syksyinen. Tieto hakkasi vararalla, tajunnan virtaan. Ymmärtämiseen meni vielä, hetki jokunen. Jotain vierasta minussa. kasvaa. Ei kuulu elämääni mikä se on. Ymmärrys meni yli miten minulla, miksi minuun tarttui se. Ajatukset harhailee, otetta ei saa. Valkotakkiset selittää, tajuanko kaikkea, mikä minussa on. Kasvain, ylimääräistä solukkoa, miten tästä eteen päin. Kuolenko, onko se nyt menoa, miten läheiset. Tässäkö kaikki oli. Leikkaus, toinen heti perään ruumis pilkottu, sattuu joka paikkaan. Heikottaa ei jaksa luomea avata. Kolmatta kertaa silvottuna, auttaako tämä. Myrkkyä letkulla suoneen. Polttaa, heikottaa, pysynkö pystyssä. Vieraat nesteet virtaavat lävitseni auttavakohan ne, kumpa joku kertoisi. Onko ainoa keino olla iloisella mielellä. Sekö on ainoa keino ihmisellä, kun iso ratas pyörähtää. Lastuna pienenä, elämän virran suvannossa, vauhtisi hiipui, se loppui kokonaan. Käden heilautus iso hei sinulle.