Kirjoitukset

Menettämisestä

MillyVanilly, 21.10.2017 20:49
Katsottu 672 kertaa

Se jättää aukon. Paljain silmin sitä ei näe, mutta koskettaessa sen tuntee jokainen. Ja se aukko on täynnä katkeruutta ja pyhää vihaa; vihaa, joka loputtomiin pulppuaa lähteen lailla. Menettäessä jotakin tärkeää sun sisältä kaatuu yksi niistä tukipilareista, jotka pitelee sua pystyssä. Joillakin ne pilarit on luonnostaan vahvempaa tekoa kuin toisilla, ja siten muutamakin riittää. Toisilla taas ei riitä. Menettäessä jotakin sä käyt pääsi sisällä vääntöä siitä, mitä helvettiä sä teit väärin. Onhan asioille haettava syitä. Selityksiä. Ei ihmisen pieneen mieleen mahdu ajatus siitä, että paskaa tapahtuu ihan syyttä suotta ja muuten vain. Kai sitä menetystä on helpompi sietää, jos luulee ansainneensa sen. Todellisuudessa sä et ansaitse mitään ja sä ansaitset kaiken. Mulla ei ole mitään kaunista sanottavaa menettämisestä. Mun päähän ei ole vieläkään asettunut ajatus siitä, että lopulta elämä on hyvää ja kaikella on tarkoituksensa, ja että viemäreissä virtaava paskavesikin on luojan sinne luomaa ja kaunista sellaisenaan. Ehei. Mun rintakehässä on se aukko ja tonnettain mollivoittoisia tunteita, jotka kasvavat korkoa joka päivä. Eikä niistä saa revittyä edes taidetta.

Kommentit