Kirjoitukset

Elämän valo

Diver, 05.07.2018 12:20
Katsottu 589 kertaa

Ensimmäisen elämäni iltaruskon viimeiseen kajoon kadota olin. Vajaana ja rikottuna. Kylmään pimeään. Yksin. Yöstä tein kotia unohtaa ja nukkua. Valottomassa ei silmän tarvitse tietää onko se auki vai kiinni. Herkiäisikö sitä olemasta jos ei tee mitään. Vaikka paksuilla painavilla peitoilla minut peiteltiin, Ei suostunut taipumaan valo pois minusta. Kimmelsivät yhä kyynelten kyljet, ei tuonut yö rauhaa,ei lepoa. Puuttuu jotain johon valon heijastaa. Eihän aurinkokaan itse näe kirkkauttaan, ellei joku kerro sille. Sinä tulit katsomaan, kuinka jostain kaukaa tuikki heikko valo. Hetken silmiäsi siristäen, totesit : nyt näen sen. Olin juuri sellainen kuin kerroinkin. Kun tulit minun lähelleni, ei valo enää karannut, vaan valaisi sinut paremmin. Kerroin sinulle mitä näen ja sain sinun valosi kirkastumaan. Jokainen valo vaatii oikean ihmisen johon heijastua. Oikeat silmät jotka näkevät. Ja oikeasta suusta oikeat sanat jotka kertotaan. Kun kaksi valoa loistavat toisilleen,ne ovat voimakkaampia yhdessä kuin yksinään,eikä yö enää saa valtaa vaikka se onkin olemassa. Vielä kimmeltävät kyynelten kyljet. Onnesta, pakahduksesta ja ilosta. Yhdessäolemisen riemusta. Minussa on valo, minussa on yö. Minussa on sitkeä sydän joka lyö. Sinulle. Elämäni valo.

Kommentit