Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Diver, 05.07.2018 13:20
Katsottu 724 kertaa
Myrsky kultakalamaljassa Ravatyynessä ei voi Seilata. Kuiva puu veteen upota. Tuuli kääntää suuntaansa Kun yö päivää tervehtää On pakko myöntää Enpä tänäänkään erheettä Elänyt päivääkään. Onneksi on soppia Joihin laittaa oppia Kantapään ja varpaan Kun osuu paikkaan arkaan. Kipu toimii muistina. Mietteiden kuistina Josta katsellen Kokemukset Yhtyy tietoon. Jalostuu siitä kaunista Kipeää elämän viisautta Vaik kaksi toisiaan halajaa Voi toista liikaa rutistaa. Saada ilmaa haukkomaan. Halusin vain rakastaa Mut nostinkin kalan Maljastaan Nyt se eessäin turhaan sätkii. Kärsii ja karkuun koittaa. Täytyy mun se takas laittaa Omat mieli halut taittaa. Ei riitä että rakastaa Kun täytyy myöskin Ymmärtää Et toinen viihtyy meressä Toisella on metsä veressä. Hyviä ovat erillään Mut yhdessä. Ei mitenkään. Kumpikaan ei halua Toista koskaan satutaa Silti sulle tein mä niin. Ihaillen otin käteen ja Sain sut tainnoksiin. Nyt sen mä ymmärrän Halusin mun elämää sua enemmän. Pelästyit ja pakenit. Omat muurit rakensit Oletin ja mentiin vaan. Ei tarpeeks jääty puhumaan. Siks yksin nyt mä olla saan. Parempi on luopua Kun sitten toisen kuoltua Todeta ettei eletty Niinkuin olis haluttu. Hyvää matkaa maljassasi. Joskus oma kultakalani mun on pakko jatkaa Elämääni. Oma oppi taskussani Sen oon velkaa itselleni. Onhan paljon opittu. Kautta kantapään ja varpaan. Kaunista elämää.