-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Diver, 05.07.2018 13:20
Katsottu 88 kertaa
Myrsky kultakalamaljassa
Ravatyynessä ei voi Seilata.
Kuiva puu veteen upota.
Tuuli kääntää suuntaansa
Kun yö päivää tervehtää
On pakko myöntää
Enpä tänäänkään
erheettä
Elänyt päivääkään.
Onneksi on soppia
Joihin laittaa oppia
Kantapään ja varpaan
Kun osuu paikkaan arkaan.
Kipu toimii muistina.
Mietteiden kuistina
Josta katsellen
Kokemukset
Yhtyy tietoon.
Jalostuu siitä kaunista
Kipeää elämän viisautta
Vaik kaksi toisiaan halajaa
Voi toista liikaa rutistaa.
Saada ilmaa haukkomaan.
Halusin vain rakastaa
Mut nostinkin kalan
Maljastaan
Nyt se eessäin turhaan sätkii.
Kärsii ja karkuun koittaa.
Täytyy mun se takas laittaa
Omat mieli halut taittaa.
Ei riitä että rakastaa
Kun täytyy myöskin
Ymmärtää
Et toinen viihtyy meressä
Toisella on metsä veressä.
Hyviä ovat erillään
Mut yhdessä.
Ei mitenkään.
Kumpikaan ei halua
Toista koskaan satutaa
Silti sulle tein mä niin.
Ihaillen otin käteen ja
Sain sut tainnoksiin.
Nyt sen mä ymmärrän
Halusin mun elämää
sua enemmän.
Pelästyit ja pakenit.
Omat muurit rakensit
Oletin ja mentiin vaan.
Ei tarpeeks jääty puhumaan.
Siks yksin nyt mä olla saan.
Parempi on luopua
Kun sitten toisen kuoltua
Todeta ettei eletty
Niinkuin olis haluttu.
Hyvää matkaa maljassasi.
Joskus oma kultakalani
mun on pakko
jatkaa
Elämääni.
Oma oppi taskussani
Sen oon velkaa itselleni.
Onhan paljon opittu.
Kautta kantapään ja varpaan.
Kaunista elämää.