Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 18.07.2018 9:05
Katsottu 602 kertaa
Tummien vesien yksinäinen soutaja. värisyttäen vedenpintaa hennolla airon kosketuksella. Yöllä ei mitään kuulu, lakeuksien tuolla puolen. Hän sarkapuvussaan, lipuu vain veden kalvolla äänettömästi, kuin aave. Hengityksestä nouseva höyry, paljastaa hänen olevan elävien kirjoissa. Soutaessaan sydämessä lämmin olo, rakkautta täynnä, se sykkii kiivaana, kohta kotilaituri siintää niemen takaa. Siellä kodin lämpö ja kaipuu yhtyvät suureksi roihuksi, jota rakastava perhe pitää yllä hiillosta pöyhien. Rakkauden tulessa, ettei se koskaan sammuisi tai katoaisi iäksi unholaan. Murheellisten sielujen salaiseen piiloon. Suuren kiven alle.
Diver, 20.07.2018 23:09
Ei yksinäinen, mutta soutaja suuren kiven alta. Kauniisti kuvailettunnelmaa nukkuvalla järvellä. Kun nouseva usva jo kutittelee kylmillä sormillaan paljasta ristiselkää. Selän takana pimeää ja aavistus jostain pelottavasta. Kalleimman katoamisesta. Kodin lämpö ja rakkaus. Siinäpä elinvoimaa kylliksi. Se tunne kun pääsee lämpöiseen, sopivan valoiseen , kotiin rakastettavaksi ja huolehdittavaksi. Saa olla kaikki yhdessä. Ja sitten tulee se hetki, suuren kiven alla, kun tuota kaikkea ei enää ole. Samaistuin, tunnelmaan ja tunteisiin. Kaunis ja kaihoisa runo. Onnellinen on hän joka kuitenkin tuon joskus saanut kokea. Nyt voi sitä kaivata.