-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Talo

Hikke, 04.11.2018 18:35
Katsottu 51 kertaa

Käynnistin käytettynä ostamani Humveen pienen ketjuihin kuulumattoman Hollow Mountain -huoltoaseman takana. Ajoin ulos pihasta ja käännyin vasemmalle kohti valtateiden 24 ja 95 risteystä. Kyltissä luki ”Hanksville”. Ajaessani tietä eteenpäin vasemmalle puolelleni aukeni kaunis näky ilta-auringossa kylpevästä preeriasta. Se olis ollut kaunis ilta, ellei mieessäni olisi painanut jatkuva ahdistuksen tunne tulevasta. Samalla kun ajoin juuri nopeusrajoituksen sallimaa nopeutta, tarkistin oikealla kädelläni lippaita. Kaikki olivat täynnä kuten pitikin. Ylitettyäni Fremont Riverin yli kulkevan sillan, käännyin oikealle. Gun Range Roadiksi nimetyn pikkutien nimi sopi illan tunnelmaan paremmin kuin hyvin.
Ajettuani neljännesmailin talo tuli näkyviin tien päässä. Ensin erotin sen juuri ja juuri, mutta ajettuani lähemmäksi kuva kirkastui. Pienet mäet takanani varjostivat maisemaa, oli lähes pimeää. Olin jo aikaisemmin kytkenyt ajovalot pois päältä, jotteivat ne paljastaisi minua.
Pysähdyin tien sivuun ja kaivoin kiikarit takapenkin jalkatilasta. Nostin ne silmilleni ja katselin. Talossa oli kaksi kerrosta. Minuun päin olleella seinällä näkyi yhteensä neljä ikkunaa. Alakerran ikkunoiden takana oli laudat ja yläkerran ikkunat oli peitetty tiiviisti. Mistään ikkunasta ei voinut sanoa, oliko sisällä valot päällä vai ei. Talon vasemmalle sivulle oli parkeerattu vanha henkilöauto. En voinut olla varma, mutta se näytti viimevuosituhannen tuotannolta. Laskin kiikarit ja jatkoin ajamista.
Kun tulin lähemmäs taloa, alkoi sataa luoteja. Ne eivät kuulostaneet tarkkuuskiväärin ampumilta. Veikkasin jotakin konekivääriä. Se oli vastustajan tuntien luultavasti halpa. Kiitin itseäni, että olin hankkinut luodinkestävän auton.
Kaarsin talon pihaan kuljettajan puoleinen kylki taloon päin. Pysähdyin, mutten avannut ovea. Kiipesin pois kuljettajan paikalta ja avasin talosta poispäin olevan ikkunan. Vedin sokan irti ja heitin. En osunut kovin tarkasti, mutta joka tapauksessa etuovi räjähti. Vedin toisen sokan irti ja heitin pienen mustan kappaleen ovesta sisälle. Se kieri pitkälle sisälle, enkä enää nähnyt sitä.
Omatekemästäni kranaatista oli tarkoitus purkaantua myrkyllistä kaasua noin viidenkymmenen neliömetrin alalle. Uhri kuolisi muutamassa sekunnissa. Laskin mielessäni kolmeenkymmeneen ja avasin auton oven. Käsissäni oli Beretta 1301 -haulikko ja lonkkakotelossani lepäsi Sig sauer P320. Vyölläni oli tuppeentyönnetty puukko, samoin kengässäni. Kasvoillani oli kaasunaamari.
Vedin pääni päälle kevlar-levyn ja kiipesin kuljettajan ovesta ulso. Juoksin räjähtäneestä oviaukosta sisään. Levyyn osui muutama luoti, mutta yksikään ei tullut läpi.
Pudotin levyn maahan ja otin haulikon käsiini. En nähnyt ketään. Tarkistin nopeasti alakerran huoneet selustaani silmällä pitäen. Huoneita oli eteisen lisäksi kolme, kaikki tyhjiä. Yhdessä huoneessa oli kaappi täynnä erilaisia aseita, kranaatteja ja lippaita. En koskenut niihin. Olisi parasta olla jättämättä mahdollisimman vähän jälkiä, joskin etuovea tuskin voisi korjata.
Lähdin nousemaan portaita toiseen kerrokseen. Heitin toisen myrkkykaasukranaatin kaiteen yli portaiden yläpäähän ja odotin. En kuullut mitään muuta kuin oman adrenaliinini liikeet suonissa. Puristin haulikon kädensijaa ja jatkoin matkaa.
Yläkerrassa vastassani oli mies, ehkä noin keski-ikäinen, hieman ylipainoinen. Hän oli tajunnan menettäneenä tai luultavammin kuolleena maassa. Aioin kokeilla hänen sykettään, mutta kuulin askeleita vieressäni olleesta huoneesta. Osoitin haulikolla ovea ja odotin.
Kun alkoi tapahtua, se ei alkanut toivomallani tavalla. Silmällä pitämäni ovi ei auennutkaan vaan peremmältä käytävältä, vasemmalta puoleltani astui esiin mies, joka piteli pitkällä äänenvaimentimella varustettua käsiasetta kahdella kädellä vakaasti. Piippu osoitti minuun. En ehtinyt reagoimaan mitenkään ennen kuin mies laukaisi kaksikymmentäkaksi kaliiperisen luodin minua kohti. Mies ei ollut kovin taitava ampuja ja luoti meni täpärästi yli päästäni takana olleeseen seinään. Minä puolestani osuin, mikä ei tosin ollut ihme haulikolla ja lyhyellä etäisyydellä. Mies putosi polvilleen ja retkahti vatsalleen, kasvot lattiaa vasten. Hän oli kuollut.
Astelin ruumiin yli kurkistin miehen käyttämästä oviaukosta sisään. Huoneen takaseinällä oli kaksi ikkunaa, joista toinen oli peitetty pahvilla ja ilmastointiteipillä. Toinen ikkuna oli auki ja sen vieressä maassa makasi AK-47. Lippaassa oli enää muutama luoti jäljellä.
Palasin käytävään ja tutkin yläkerran kaksi muutakin huonetta. Molemmissa oli yksi ikkuna tiiviisti peitettynä. Vaikutti siltä, että talossa ei olisi enempää ihmisiä.
Kyykistyin vuorotellen molempien ruumiiden viereen ja kokeilin sykettä ranteesta. Ensimmäiseksi, luultavasti kaasuun kuolleella miehellä ei ollut enää sykettä. Hän oli kuollut. Toisella miehellä kuitenkin tuntui vielä hento ja epäselvä syke. Otin pistoolin miehen kädestä ja ammuin sillä miestä päähän. Napsautin varmistimen päälle ja laitoin pistoolin omaan taskuuni. Taitoa minulla oli, mutta resursseista oli huutava pula.
Kävelin portaat alakertaan ja astuin räjähtäneestä oviaukosta ulos. Kävelin paikalla olleen auton luokse ja tutkiskelin sitä. Auto oli vanha Ford Focus vuosimallia 1998. Ovet eivät olleet lukossa ja avaimet lojuivat mukitelineessä. Ammuin autosta renkaat puhki, jotta siitä ei olisi kenellekkään mitään hyötyä. Kävelin omalle autolleni ja avasin kuljettajan puoleisen etuoven. Istuin penkille, käynnistin auton ja ajoin pois.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net