Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 07.03.2019 9:16
Katsottu 843 kertaa
Räystään reunalla roikkuva lumipatja, painovoimaa uhmaten, holvikaarena kulkumme yllä. Kiinteytensä menettäen, juoksevaan muotoon muuttuen. Luonnon mysteerit taas voimissaan, pallossa kirkkaassa voimia paljon. Sulattaa kylmyys pois. Lempeän etelätuulen, hivellessä lihojani luiden päällä. Mieleni hyrisee, kevään koittaessa. Talven niska on katkennut. Auringon sädettä silmäni etsivät, sarastuksen ensi hetkessä. Tässä hetkessä on hyvä olla. Hymyilen aamulle.