Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Dreamer, 23.09.2006 20:26
Katsottu 2039 kertaa
Aika kuin pettäjä, pettäjä vailla omaatuntoa iski kasvoihini kun vähiten sitä odotin kun vähiten pelkäsin. Ajan mukana menneet aaveet palasivat kahleet jotka luulin katkaisseeni puristivat taas ranteitani. Menin silloin ajan mukana ja osaamatta unohtaa minä unohdin unohdin kaikein merkityksen hiljaisuudessa joka vangitsi mieleni ja tajuntani. Sydäntä silpoen veitsi kohosi uudelleen iskeäkseen viimeisen iskunsa. Enhän voisi tuntea myötätuntoa jos tietäisin ettei se ajattele ettei se kuole kun katkaisen. Toivoa täynnä oleva katse hiipien istutti sisälleni ajatuksen paremmasta vaikka hiljaa vaikertaen painoi päätään laskematta katsettaan. Kun käänsin selkäni ajalle en tiennyt mitään menettäväni vaikka sitten ymmärsin kun puhe katkeaa ennen alkuaan ja huuli halkeaa sitä purematta. Silloin tiesin että siitä luopuessani luovuin inhimillisyydestä.