-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Lähtö

dream, 24.09.2006 13:45
Katsottu 1651 kertaa

Katsoin kuvaa, jossa oli vaaleaihoinen poika, jolla oli mustat hiukan kiharat hiukset ja tummat, nauravat silmät. Mustat hiukset oli vedetty taakse ponnarille, mutta muutama hiussuortuva oli karannut kasvoille. Poika hymyili lempeästi. Hänellä oli yllään ruskea huppari ja hopeaketju kaulassaan. Andreas. Hän oli (todellakin oli) Andreas. Istuin kirkossa etupenkillä ja tuijotin kyyneleisin silmin arkkua. Pappi puhui jotain, mutta en kuullut mitä. Tuijotin yhä tummanruskeasta puusta tehtyä kaunista arkkua. Mietin, olisiko Andreas pitänyt arkusta. Kyllä, ainakin niin luulisin, hänhän piti tummanruskeasta. Vilkaisin ikkunasta ulos ja näin kimmeltävän nurmen, joka oli ajettu siististi. Kukkapenkeissä kasvoi monenvärisiä kukkia, mutten osannut ollenkaan tunnistaa niitä, koska en tunnetusti ole mikään viherpeukalo. Siellä täällä kasvoi koivuja, joiden vihreät lehdet heilahtelivat hiukan tuulessa. Andreas rakasti aurinkoista säätä ja lempeää lämmintä tuulta. Tunsin kyynelten valuvan poskiani pitkin. Vilkaisin toisesta ikkunasta ulos ja näin siellä harmaita hautakiviä. Niiden edessä oli kukkia ja loppuun palaneita kynttilöiden jämiä. Kurkkuani kuristi, kun ajattelin, kuinka Andreaksen nimi tulisi tuollaiseen hautakiveen ja veisin sinne kukkia ja kynttilöitä. Käänsin katseeni nopeasti pois hautausmaalta ja tuijotin käsiäni. Kynsissä oli vaaleanpunaisen kynsilakan jämiä ja oikeassa peukalossa oli sininen laastari. Tunsin ja näin ympärilläni liikettä ja tajusin, että oli aika poistua kirkosta. Nousin ylös hitaasti ja loin pitkän, surullisen katseen arkkuun ja lähdin kirkosta. Ulos päästyäni auringon säteet osuivat minuun ja lempeä tuuli leyhäytti hiuksiani hieman. Sisälläni velloi ja kyyneleet tunkeutuivat poskilleni uudestaan. Puolijuoksua menin sinisen skootterini luo ja otin avaimet taskustani ja käynnistin skootterin. Laitoin kypärän päähäni, mutten laittanut sitä kiinni ja kaasuttelin pois kirkon pihasta. Minun oli pakko päästä kotiin. Kun ylitin tietä, kuulin vain auton äänitorven tööttäyksen ja yhtäkkiä tunsin valtavaa kipua päässäni. Ja lopultakin pääsin pois, auringon säteiden ja lempeän tuulen luota, Andreaksen luokse<3

Kommentit

Dreamer, 24.09.2006 17:13

Kivaa kuvausta. Loppu tuli vähän pamahtaen.

AnXian, 28.09.2006 0:09

Joissain lauseissa oli hieman liian paljon ja-sanoja minun makuuni... Muuten oikein mukavaa luettavaa. :)

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net