Kirjoitukset

Turmeltunut sieluni

heidi, 26.09.2006 18:28
Katsottu 1526 kertaa

Turmeltunut sieluni, kalpeat kasvot edessäin. Ohi kuljen niitä katsomatta ja tunnen tuijotuksen niskassain. En voisi kääntyä katsomaan enää niitä, enkä haluaisikaan. Hyvä näin, entinen jää taa ja edessä, siel on onni syvimpään. Onni jota kaikki etsii, on vast edessäin ja vastaan kulkee joukko tummissain. He puhuvat outoa kieltä, ymmärtää en voi. Mut, vaikka mun aikani olisi nyt, en mennä vaan voi. On jotain mitä täällä vielä tehtävää ois ja osani aion hoitaa, vaik vaikeaa se ois.

Kommentit