Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Dreamer, 02.10.2006 22:03
Katsottu 2007 kertaa
- Se on nyt sitten loppu, ilmoitin terävästi ja kellahdin selälleni sängylle. - Oletko varma? Joni kysyi hiljaa tuolilta jolla keinui edestakaisin kitara käsissään. Hänen tummat kulmansa olivat rypistyneet ja silmistä paistoi pettymys. - Se on loppu, vahvistin tarmokkaasti. - Kaikki on lopussa. Itke vain, jos et muuten kestä, mutta tämä on nyt tässä. Joni katsoi minua kiukkuisesti ja nousi lähteäkseen. - Mitä mä sanon muille? - Miten olisi totuuden? virnistin ja heitin häntä tyynyllä. - Tää on kuitenkin sun vikas, vai mitä? - Kyllä tähän tarvittiin kaksi, Joni kimpaantui. - Sä olit ihan yhtä mukana, muistaakseni sä jopa aloitit. Mä en olisi koskenut alun alkaenkaan mutta sä sanoit mulle että se on okei. Aloin tuntea sisälläni lievää pahoinvointia. - Sä rikoit, sun vikas. Mä en tehnyt mitään. Sä petit mun luottamuksen tällaisessa asiassa! Mene pois Joni. Joni lähti ja paukautti oven kiinni mennessään. Tiesin hänen katuvan mutta taakse ei saanut katsoa. - Hitto, mumisin itsekseni. - Joni on niin tyhmä. Ihan niinkuin se oikeasti olisi syönyt kaiken suklaan. Joskus veljestä on hyötyä. Ehkä meidän perheessä otetaan suklaa liian vakavasti.
Tenacious, 14.08.2007 18:45
Heh :) Tämähän on hieno! Ajattelin heti alussa, että "voi ei, tämä on joku rakkaustarina" mutta sitten tämä kertoikin suklaasta.
rufen, 29.04.2008 20:58
Tämä on yksinkertainen, mutta tavattoman hieno.
nemesis, 24.06.2008 0:15
tarina on ihankuin omasta elämästäni :--) AI LAIK-
ponifani, 06.05.2011 15:52
Tosi hauskaa!!! :DDD
Dreamer, 03.10.2006 11:34
joo tämä on kirjoitettu lievässä sokerihumalassa. anteeksi. :DD