Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Necrophil, 27.12.2006 20:33
Katsottu 1439 kertaa
Kaikki virheet, jotka tein, roiskuivat veren mukana valkoisille seinille. Sinä olisit voinut pestä ne pois äidin silmistä. Et tehnyt sitä, tahdoit hänen näkevän. Sotkit vain entistä enemmän värejä valkoiseen. Tahdoit minut umpikujaan, tiesit etten sieltä enää selviäisi. Luulin tunteidesi olevan jotakin päinvastaista, luotin sinuun, rakastin. Sinä petit. Käänsit pahimmat pelkoni minua vastaan, nostit muurit ja sidoit käteni. Olin kyvytön, avuton, en potkinut vastaan. Hyväksyin kohtaloni hiljaa, käpertyen itseeni, rakentaen itse oman linnani. Linna oli suljettu, tehty vain minulle. Paikka minne kiipesin maailmaa pakoon. Sinun nimesi oli kaiverrettu ylimmän huoneen seinään, kirjaimet jotka valuivat punaista, sattuivat joka kerta enemmän. Olen yrittänyt raapia nimeä, sutata pois, turhaa. Jonain päivänä astun ikkunasta, siitä mikä on tehty nimesi viereen.