Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Necrophil, 27.12.2006 20:34
Katsottu 1624 kertaa
Se tyttö, se luuli nukkuvansa. Vaan eipä nukkunutkaan. No, tarina alkaa tästä. Oli ilta, aurinko laski, tyttökin laski itsensä sänkyyn. Ajatteli tyhjiä, vuoroin täysiä, elämiä. Hänen elämäänsä. Se oli vain harmaa läikkä tytön mielessä, harmaa ei muutu ikinä punaiseksi muuta kuin siihen punaista sekoittamalla. Tänään tyttö sai punaista ranteistaan, mutta vain sen verran että harmaa näytti punoittavalta ihottumalta. Hän sulki silmänsä. Unet veivät tytön syvälle. Siellä oli musta aukko, tyttö sukelsi. Sukelsi tuntemattomaan. Siellä oli pimeää. Tytön pään sisällä. Miksi aurinko ei paista? Eikö sen anneta paistaa vaan eikö se tahdo? Ikuisuuskysymyksiä. Leijuvia ja liian nopeita. Tytön pää ei toimi. Siitä se johtuu. Eivät tee analyyseja, eivät unissa. Unen pelastava tekijä, se joka todellisuudesta puuttui, tyyny. Tyyny oli valkoinen. Se loisti. Loisti kuin ainut vaihtoehto. Tytön käsissä sillä oli voima, tyynyllä, se antoi tytön käsien painaa, ei poispäin vaan kasvoille. Se oli pehmeä, kuin pumpuli, kuin pilvet taivaalla, uppoutui kasvoille hitaasti ja lähemmäs. Se vei hapen. Hapen tytön keuhkoista, sisältä. Imi elämää, sai tytön hiljaa tukehtumaan, kivutonta, kaunista. Sitten tuli valo, kaikki maailman valo, yht äkkiä siihen uneen, sokaisevaa vaaleutta, tytön sokeutti. Silmät tuntuivat puhtaalta, mikään ei sattunut niihin. Kädet olivat koskemattomat. Sydän muuttui harmaasta punaiseksi. Kaikki oli hetken paremmin. Enemmän kuin paremmin. Tyttö tunsi onnea, iloa, hyvää, täydellistä, mahtavaa, kaikkea kauneutta koko maailmassa. Se oli tytön onni, tytön ilo. Viimeinen asia. Tytön maailma hävisi täydellisenä. Siihen on hyvä lopettaa. Nuori keho sängyllä, hengitys katosi, unessa. Seuraavan päivän löytö, jollekin, onnettomalle. Tytölle sateenkaaren pää toteutui, sille toiselle ehkä näyttäytyy tämä tuomiopäivänä.