Kirjoitukset

Eräänä syyspäivänä

Necrophil, 27.12.2006 20:35
Katsottu 1468 kertaa

Olimme kaksin, minä ja sisko. Metsässä on mukava kirmata se on kuin lintu joka saa liitää taivaalla. Metsä oli tuttu, mutta talo joka yht äkkiä seisoi edessäni ei ollut. Viitoin siskoni mukaani sisään. Lankut natisivat ja villakoirat juoksivat nurkissa. Ikkunan alla oli musta säkki. Ikkuna oli tukittu. Minä avasin säkin, joka paljasti meille entisen ihmisen kuoren. Siskoni, nuori, kokematon, hänet söi järkytys. Sisko istui kiltisti nurkkaan, keikkui eteen taakse hyristen ja lopulta hysteerisesti nauraen. Puhuin sanoja. Pieniä, rauhallisia. Sitten huusin. Suurempia, vähemmän rauhallisia. Ei muutosta. Naamansa vain virneessä, jota ei kestänyt katsoa ja äänet joita päästeli, sietämättömiä. Haulikossa, säkin vieressä maakavassa, oli panos. Yksi. Sisko jäi, minä lähdin.

Kommentit