Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Necrophil, 27.12.2006 20:35
Katsottu 1532 kertaa
Lääkärille varattu aika, arvioisivat oloani, minua ja sisustani. Istun vain tyhjyys silmissä, joku onneton seinän takana yrittää viimeiseen asti pitää kuorensa, huutaa "Ei mulla ole paha olla" Minä en saa tuota raivoa sanoihini. Kysymykset sukeltaa läpi hiljaisuuden korviini ja lyö kuin mailalla tajuntaani. "Missä on vika?" Kysyisi mieluummin missä EI ole vikaa. Onneton tyhjyys paistaa epäilemättä naamastani ja antaa minut ilmi kun yritän suoltaa kirkkaita valheita "kaikki on ok" ja "ei mulla tässä mitään hätää" Mielessäni silti näen itseni pakkopaidassa. Lääkärin toteamus viittaa masentuneisuuteen ja eristäytyneisyyteen. Niinko asiat tosiaan ovat? Mutta lääkkeet kyllä pelastaa sinut maailmalta, lisää reseptejä, terapeutteja ja lopuksi laitoshoito jos et tokene. Tästä koko sotkusta voin vain kiittää itseäni. Kiitos.