Kirjoitukset

Melankoliaa

Dreamer, 19.03.2007 12:47
Katsottu 1436 kertaa

Yksin huoneessa jonka seinät kaatuvat päälle jonka lattia ja katto puristavat väliinsä. Ehkei kukaan tiedä että joskus itken yksin ehkei kukaan välitä että hymy ei aina ole aito. Kokoan itseni joka aamu uudestaan vaikka joka ilta kuolen hiljaa kyynelien mukana. Nauru peittää huokauksen ja hymy kylmyyden kylmyyden, joka vain odottaa että saa kuristaa pelkäävän sydämen. Kukaan ei tunne kun kädet alkavat vapisemaan. Kukaan ei halua nähdä sitä kun kaadun. He vain odottavat minun nousevan ylös. Yksin, selviydy yksin. Vain minä tiedän kylmyyden.

Kommentit