Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Sidonie, 24.03.2007 19:05
Katsottu 1866 kertaa
Silmäsi täyttyivät heti haaveista, ajatuksesi rakkaudesta. Olit onnesi kukkuloilla, näin sen. Tunnit murenivat käsissäsi, sitä ei voinut olla huomaamatta. Pitkästä aikaa näin kauniin hymyn kasvoillasi. Sitten tapahtui jotain sinun ja hänen välille. Mutta mitä, sitä ei minulle ole kerrottu. En ollut paikalla, joten en voinut nähdäkään sitä. Riitelitte kaikesta huolimatta paljon, aivan liikaa. Kuka tahansa olisi murtunut siitä. Vannoit silloin jääväsi ulos. Mieluummin olisit jäätynyt ja kuollut kuin palannut sinne rakkaasi – tai hetkinen, entisen rakkaasi – luokse. Kumpikaan teistä ei ollut valmis antamaan anteeksi, vaikka olittekin luvanneet rakkauden jatkuvan ikuisesti. Viikkoihin en nähnyt sinua. Lähistöllä kuulin käyneen ruumisauto, mutten uskonut sitä. Ajattelin sen olevan pilaa, vaikka kaikkihan sen olivat omin silmin nähneet. Kaikki tiesivät sen todeksi. En vain halunnut uskoa sinun... Pahimman käyneen. Lopulta kuitenkin löysin lähistöltä sinun hautasi. Nyt joka aamu aurinko nousee kirkkaana ja huuhtoo sinun muistosi pois. Silti en voi unohtaa sinua, enkä häntä ja raakaa rakkauttanne.