Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
India, 28.04.2007 21:18
Katsottu 1362 kertaa
Linnut seisovat historiamme päällä,
ovat kuin muistomerkkejä
eilisen piinaavista tunneista
ja minä uskon pahentavani
välimatkan asettamia esteitä
(Oi, sinä rakas keijuni,
en minä halunnut haurastuttaa sydäntäsi,
kauneinta kaikista)
Yö irrottaa jokaisen päivän legendat
puhdistaen maaperää,
sekin muistaa silti
miten paljon minä rakastan
Eivät ne filosofitkaan osanneet kertoa
vaikeasta menetyksen tuskasta
ja sen jättämästä tyhjästä tilasta minussa
(Sinä kaikkein tärkein,
älä milloinkaan jätä minua yksin,
sinua minä tarvitsen ollakseni kokonainen)
Ronnie, 23.05.2007 14:39
"Hankkiudu äkkiä eroon tästä tekotaiteellisesta, laimeasta, lipovasta kirjoitustyylistä". Tarvitseeko minun edes sanoa, miten eri mieltä olen? Pidän tästä. todella. alan kohta itkeä, kaunista.
Milena, 01.05.2007 21:44
Tämä oli vielä eriskummallisempi kuin edellinen jonka arvostelin. En saanut mitään kiinni. Ehkä liian...hörsö. Tai jotain. Rakastin ennen kirjoituksiasi. Hankkiudu äkkiä eroon tästä tekotaiteellisesta, laimeasta, lipovasta kirjoitustyylistä. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta brr.