Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
India, 10.05.2007 21:20
Katsottu 1418 kertaa
Vanhalla ilmoitustaululla on kertomus heikosta tytöstä, epäonnistuneesta ihmislapsesta joka olisi ollut kaunis ilman haavoitettua sieluparkaa Ruumis juoksi yhtäjaksoisesti unohtaen hengittää ja häntä ei ainakaan voinut syyttää katkeraksi, silmien iirikset ne vaan puhuivat yksinään eikä kukaan kuullut tai edes nähnyt Kerran hänkin kävi satumaassa, piipahti rajan tuolla puolen astraali-itsenään palaten kuitenkin takaisin käymään loppuun taistelun, selviytymistarinan Paperit kellastuvat ja muste leviää mutta edelleen aurinko valaisee tyttölapsen kasvot joille hymy on vihdoin palannut Kukasta on nypitty kaikki terälehdet.
Hrimnir, 12.11.2007 13:18
Kauniisti kirjoitettu, tykkäsin tunnelmasta tosi paljon. Koskettava ja herkkä, jotenkin hauras, mutta samalla voimakas; tuollaisia ajatuksia tulee mieleen tästä runosta ja tytöstä, josta se kertoo.
Ronnie, 23.05.2007 14:44
... Olen lukenut tämän monta kertaa. kerta kerran jälkeen pääsen runoon enemmän sisälle. siltikään se ei ole suostunut avautumaan minulle täysin. Mutta siltikin tämä on todella kaunis.