-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Pettäjä

Baer, 25.06.2007 17:45
Katsottu 1498 kertaa

Vaimoni on hulluna kortteihin. Hän on kerännyt niitä niin kauan kuin muistan, kai jo ennen kuin tapasimme. Moitin aina häntä jättimäisistä kansioista olohuoneemme kirjahyllyssä. "Hyllyihin voisi laittaa vaikka mitä hyödyllistä, ei vain noita kansioita jotka ovat vain täynnä... kortteja. Mutta hän ei kuuntele, selailee vain muovitaskuja. Swiff, swiff, swiff. "Mitä järkeä tuossa on" kysyn häneltä. "Maailmahan on täynnä erilaisia kortteja, mikset vain mene ja tuhlaa omaisuuttasi niihin? "Mutta niiden täytyy koskettaa", vaimo puolustautuu. "Niiden täytyy olla jotakin erityislaatuista." Luovutan ja menen pesemään autoa pienelle pihallemme. Aukaisen puutarhahanan ja annan veden valua hetken nurmikolle. Näen naapurin tytön viereisellä pihamaalla poikaystävänsä kanssa. Pojalla on pieni mopo. Aina kun hän, joka helvetin ilta, voisin lisätä, lähtee ennen puolta yötä pihasta, tuntuu kuin itse Jumala kaikkivaltiaine perseineen piereskelisi suoraan ikkunamme alla. He suutelevat ja tyttö katsoo minuun. "Helvetin pervo!" Käännän nopeasti katseeni pois ja tajuan samalla veden valuvan suoraan lahkeita pitkin kengilleni. Molemmat nuoret nauravat. Vetäisen letkua niin rajusti että siitä lentävä vesisuihku maalaa piharakennukseen ison, märän viivan. "Hienoa." En ajattele mitään, tuijotan vain jonnekin kun vetelen vanhaa autoamme jääkylmällä suihkulla. - - - "Oletko laskenut allesi?" vaimo kysyy pilkallisesti asetellessaan spagettia kattilaan. Sieppaan pöydältä lehden enkä vastaa mitään. Kattila alkaa porista uudelleen. Hän istuutuu vastapäätä minua ja alkaa nyppiä pöydällä olevista kukista huonoja lehtiä pois. Nyps, nyps, nyps. "Mikset koskaan osta minulle kukkia?" hän kysyy. Yritän keskittyä urheilusivuihin. "En tiedä. Tuskin edes osaisin ostaa oikeanlaisia." "Kaikkihan nyt ruusuja osaavat ostaa" hän hymyilee minulle vinosti ja mulkaisee isoilla silmillään joita reunustavat jättimäiset tekoripset. "Katsotaan nyt." "Martine kertoi että Edouard ostaa hänelle kukkia joka ikinen sunnuntai, mikset sinä tee samaa?" "Miksi meidän pitäisi olla kuin muut? Emme me ole he." Hän huokaisee raskaasti ja asettuu taas kattilansa ääreen. Yritän jälleen keskittyä urheilusivuihin. "Syö. Se on valmista" vaimoni sanoo ja pakenee vessaan. Tiedän mitä hän tekee siellä. Itkee. Otan lautasen ja ladon sen täyteen ruokaa. Yritän lukea samalla tuloksia loppuun. - - - Rakastelemme. Aina se sama kaava. Suutelen hänen kaulaansa, rintojansa, vatsaa, ja lopulta häpykumpua ja reisiä. Rintojen välistä suuteleminen saa hänet hulluksi. Hän vain makaa siinä ja pitää mitä omituisinta ääntä. Hyminää, huminaa, mutinaa, silmät suljettuina. Lopulta panen häntä niin kauan kun hän saa orgasminsa. "Voi Simon!" / "Minä rakastan sinua!" / "Voi rakkaani!" - lauseiden siivittämänä. Sitten hän lösähtää allani kuin kuollut lahna, huokaisee tyytyväisenä ja nukahtaa kuin pikkuvauva. Sitten vetäydyn pois ja siirryn omalle paikalleni. Yleensä jatkan siitä omin neuvoin kunnes olen saanut osuuteni mielihyvästä siltä yöltä. Makaan siinä, katson kattoa ja kuuntelen hänen raskasta hengitystään. Välillä vilkaisen pientä kuolavanaa joka hänen suunpielestään juoksee. Se on naurettavin näky jonka tiedän. Naurettavampaa kuin mies naisen hepeneissä tai naapurin Jagnetien kirppuinen koira. - - - Aamulla talsin sängystä suoraan suihkuun. Valutan vettä tahallani kauan aikaa, vaahdotan itseäni vaimoni ostamalla suihkugeelillä. Kulutan sitä tahallani paljon että hänen pitäisi ostaa sitä pian lisää ja lattia tulisi mahdollisimman vaahtoiseksi ja liukkaaksi. Syljen hammastahnan pitkin seiniä. Katson itseäni peilistä. On salipäiväni. Vaimo on herännyt ja pujottelee uutiskanavilla. "Boris Jeltsin on kuollut." Ravistelin hiuksiani kuivaksi. "Kuka?" "Kuulit kyllä. Boris Jeltsin, Venäjän entinen presidentti." "Sääli." "Menen Martinen kanssa tänään kävelylle. Menetkö salille?" "Menen." "En haluaisi että talo on tyhjillään kauaa. Tiedäthän että murtovarkaita on liikkeellä." "Kuka täältä nyt muuta löytäisi kun sinun kirotut korttisi?" tuhahdan ja nakkaan pyyhkeen tuolin karmille. - - - Astun sisään isoon kuntosaliin ja annan korttini virkailijalle. "Herra Bouton. Pitkästä aikaa" sievä blondi lirkutteli minulle. Mietin hetken mistä ihmeestä hän mahtaa muistaa minut näinkin hyvin. Sitten muistin itsekin; Meillähän oli ollut kerran kiva pikku hetkemme siivouskomerossa. Hymyilin vain ja suunnistin pukuhuoneen kautta laittamaan painoja tankoon. Makaan penkillä ja tuijotan tankoa hetken. Keskity. Keskity. Ylös, alas, ylös, alas. Tunnen punan levittyvän poskilleni ja samassa joku hipaisee minua reidestä. Pudotan tangon paikoilleen ja vilkaisen vihaisena ylös. Blondi katsoo minua vihjailevasti. "Tarvitsetteko apua herra Bouton?" hän kysyy ja kumartuu niin että rintavako on tarjolla miltei silmieni tasalla. Katson häntä ja yritän kertoa silmilläni ettei nyt, ei tällä kertaa. Luojan kiitos hän tajusi ja poistui. Miehetkö ne vain ajattelevat aina haarovälillään? - - - Parkkihalli alkoi vähitellen täyttyä töistä palavista ihmisistä kun kaivelin autonavaimiani takin taskusta. Olin juuri työntänyt avaimen lukkoon kun kuulin takaani askelia. Joku tarttui minua harteista, kiskoi minut pois auton luota niin että avaimet putosivat helisten kovalle lattialle. Muukalainen puristi käsivarsiani yhteen niin kovaa että pelkäsin hetken jommankumman olkapään menevän sijoiltaan. Minut törkättiin auton konepellille ja tunsin sykkivän kivun vasemalla ohimollani. "Mitä helv...?" "Sanakin vielä niin mä tapan sut!" karskin näköinen miekkonen työnsi nenänsä naamallen, hengitys haisten halvalle oluelle. Joku nosti minut rajusti ylös, edelleen tiukasti kiinni pidellen. Silloin tajusin että tyyppejä oli kaksi. Seisoin siinä hyvin epämukavasti, tuntien kuuman ja pistävän hajuisen hengityksen niskassani. Nyt näin minua uhkailleen äijän paremmin. Kulunut, hiaton paita ja maastokuvioiset housut. Kokonaisuuden rikkoi jalassa olevat vaaleansiniset sandaalit. Ennen kuin tajusinkaan, mies mäsäytti minua oikeaan kulmaan. Kiitin luojaani ettei hän osunut kipeämpään puoleen. Kipu pakotti sulkemaan silmäni ja tunsin veren maun suussani. Pääni oli kuin suuri jyskyttävä ohimo. "Haluatko lisää?" pummi kysyi ja löi toisellekin puolelle. Silloin en voinut olla älähtämättä kivusta, jyskytys alkoi uudestaan, samoin verenvuoto, tällä kertaa myös oikeasta silmäkulmasta. "Jos nään vielä kerran ruman lärvis täällä" muukalainen murisi. "Niin saat todellisen syyn pelätä." Ikäänkuin loppusinetiksi äijä vetäisi minua suoraan haaroväliin ja takana oleva tyyppi tönäisi minut maahan. Ei, ihan minne vain muualle muttei... Hengitykseni salpautui täysin. Joka paikassa jyskytti. Makasin siinä varmaan pienen ikuisuuden ennen kuin uskalsin vetää nenän kautta ilmaa. Tunsin alahuuleni paisuvan kuin vaimoni teeleivät uunissa. Niitä hän tekee aina kylminä talvipäivinä. Hetken mietin poikki menneitä luita, sisäistä verenvuotoa tai muuta sellaista, mutta tunnustellessani itseäni siinä saastaisella betonialttialla totesin vammat vain pintapuolisiksi. Näkikö joku tapahtuneen? Olisiko pitänyt soittaa poliisille? Ei siinä olisi mitään järkeä, olihan heillä syytä tekoonsa. Kyllä minä tiesin että ne olivat sen typerän blondin ystäviä. Ehkei olisikaan pitänyt lähteä sinä eräänä päivänä salille. Varsinkaan panomielessä. Tämän siitä sitten saa. - - - "Voi luoja! Mitä on tapahtunut?" "Kaaduin." "Pitääkö lähteä lääkäriin?" "Pyh." Hain pakkasesta jääpussin ja painoin sitä vasemmalle naaman puoliskolleni. Martine katsoi minua. Välttelin hänen katsettaan. "Sinäpä se olet sitten huono-onninen." "Simon on aina ollut tohelo. Eilen mokoma pesi varaston seinää vaikka piti pestä autoa!" Martine hihitti. Murahdin vain jotakin. - - - Illalla olin juuri hakemassa toista jääpussia kun kuulin kännykkäni värisevän eteisen pöydällä. Onneksi se oli äänettömällä. "Voi pieni Simon-parka. Kyllä minä tiedän mitä on tapahtunut. Tule huomenillalla niin huollan sinut kuntoon. Martine." Kasvoilleni levisi leveä virne. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.

Kommentit

Granny, 29.06.2007 14:58

tää oli jotenki, kiva novelli. ;)

kirjoittaja, 19.10.2009 15:47

kirjoittaja kiittää ja kumartaa!

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net