Kirjoitukset

Mustasukkaisuuden hidas tanssi. (Songfic.)

Kirjoituslaatikko, 26.07.2007 19:02
Katsottu 1348 kertaa

Title: Mustasukkaisuuden hidas tanssi. Author: Pääkallo. Beta: Surkusiipi. (Aplodit Surkusiivelle!) Genre: Fluff, angst, drama, songfic. Rating: S Pairing: Oliver/Hillary, ei tosin näkyvä. Summary: Hillary on ystävänsä syntymäpäiväjuhlissa, ja saa tanssiparikseen Jackin. Hän inhoaa tuota poikaa, eikä voi sietää tämän kosketusta. Silti todistaakseen - ettei hän ole pelkuri - hän tanssi inhokkinsa kanssa. Samalla mustasukkaisuuden käärme pistää häntä, kun hän huomaa ihastuksensa ja ystävänsä lämpimän tanssin. Disclamer: Hahmot omistan minä, ja kappaleen Yö. Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan Ja tuntea kun lumi peittää maan Viimeinkin ne oli saatu arvottua. Sydämeni sykki lujasti odottaessani kuka olisi tanssiparini. Olin ystäväni syntymäpäivillä, ja hitaiden alkajaisiksi arvottiin parit. Odotin henkeäni pidätellen, olisiko Oliver parini. Ristin käteni ja kuuntelin. Josh varmaankin kuuli sydämeni sykkeen, koska istui vieressäni. "Oliver tanssii... Jeannen kanssa!" Sienna sanoi. En näyttänyt pettymystäni, joka oli valtava. Kun kuulin nimeni mainittavan, sydämeni alkoi jälleen sykkiä. "Hillary tanssii Jackin kanssa", Sienna sanoi. Kävelin sydän pamppaillen Jackin viereen. Miten inhosinkaan tuota poikaa! Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin Ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän Vaan ei yhtä tiennyt hän: Sienna napsautti musiikin päälle. Parit alkoivat huojua hitaasti Yön Rakkaus on lumivalkoinen -laulun tahdissa. Haistoin Jackin hennon tuoksun, ja aistin sinisten silmien katseen hiuksissani. Pojan ääni kantautui korviini jostain kaukaa, kun tämä lauloi mukana. Minä en laulanut, ainoastaan kietouduin mitä tiukimmin Jackiin kiinni. En ymmärtänyt, miksi onnetar suosi minulle juuri Jackin parikseni. Olin istunut tämän vieressä kerran, ja se oli ollut täyttä tuskaa. Silti hymynkare viivähti huulillani, mutta häipyi pian pois. Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois Näin, kuinka Oliver puristi Jeannea itseään vasten. Näky särki sydämeni täydellisesti ja minun olisi tehnyt mieli rynnätä alakertaan. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan tyydyin välttämään heidän näkemistään. Halusin vain pois, kyyneleetkin tekivät tuloaan. Kuiskasin kuitenkin jotain Jackille. "En kai mä luvannu sulle suukkoa?" kysyin Jackilta. Virnistäen Jack sanoi kieltävän vastauksen. Minun olisi tehnyt mieli pamauttaa häntä, mutten kehdannut. Olin ihan niin kuin Elaine! Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa Tai pyytää kotiin palaamaan Siinä se nyt oli. Painautuneena minua vasten, pitäen minua itsestään selvyytenä. En kuitenkaan ikinä antaisi hänen määräillä minua. En ollut tyttö, joka hyväksyi alistamisen. Mieluiten kapinoitsin, kuin alistuin. Nyt kuitenkin olin alistunut keinumaan Jackin kanssa hitaan tahdissa. En edes pystynyt kieltäytymään tanssista. Tuntui kuin olisin ollut transsissa. Tottelin sokeasti, enkä kieltänyt mitään. Toisin kuin muut. Vilkaistessani ympärilleni näin Elainen tanssivan Joshuan kanssa. Virnistin ja kohdistin taas katseeni tanssipariini. Tämän sinistäkin sinisemmät silmät vangitsivat minut katseeseen, eikä päästänyt irti. Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen Pihamaalla katson miten kaunis voikaan olla maa Vaikkei ole Jumalaa Jack puristi minut itseään vasten ja kuiskasi korvaani laulun sanoja. Hymyilin vähän ja laskin päätäni hänen olkapäätään vasten. Levollisena keinuin ja annoin Jackin kuiskia. En kuitenkaan kuullut häntä kunnolla, vaan musiikki ja tämän katse vei kaikki ajatukseni. Myös kykyni kuulla ja puhua. Annoin jalkojeni toimia automaattisesti, kun itse yritin taistella uutta ihastusta vastaan. Tiesin, että vaikka se olisi mahdotonta, kannatti yrittää. Katsahdin Oliveria, joka oli päästänyt Jeannen irti otteestaan. Silti Jeanne rutisti tätä, että minun tekikin mieli pamauttaa Jeannea. Yrittikö hän viedä ihastukseni? Ei, mutta mielikuvitukseni lensi. Mustasukkaisuuden myrkkykäärme pisti minuun, mutta kuulin kuinka musiikki hiljeni ja viimein loppui. Päästin Jackin otteestani irti ja valloitin sohvan. Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Kommentit